Kellon tarkkuudella

Keskiviikkona oli ihmeellinen päivä.

Puoli tuntia ennen yllätyksenä tulleita huonoja uutisia eräs ystävällinen ihminen tuli juttelemaan kanssani. Hän sanoi, että alkaa muistaa minua rukouksin erään asian puolesta ja kehotti minua luottamaan, että Jumala voi tehdä ihmeen. Ajattelin, että onpas hirmuisen sydämellistä, että joku huomioi lähes tuntemattomia ihmisiä noin kauniisti. Kiittelin kovasti, koska olen aina iloinen, jos joku lupaa rukoilla puolestani. Mielestäni ihmisellä ei voi ikinä olla liian montaa esirukoilijaa.

Kului se huoleton puolituntinen. Sitten kuulin ne huonot uutiset. Itkuhan siitä tuli. Iso itku. En itke usein, mutta sitten kun itken, siitä on oksat pois. Harmituksen keskellä kuitenkin huomasin, että Jumala toimi taas kerran kellon tarkkuudella. Hänhän lähetti hetkeä aiemmin sen ihmisen rohkaisemaan minua. Aina sitä tarvitsee sulatteluaikaa, mutta silti tuntui taas kerran ihan ihmeelliseltä, että taivaassa ajatellaan tavallisenakin päivänä ihan tavallista ihmistä ihan tavallisten asioiden keskellä. Vähän kuin olisin joku VIP.

Pienikään asia ei ole liian pieni hoidettavaksi taivaasta käsin.