Leikekirja

Tänään vietin hetken muutaman vanhan lehden, saksien, liimapuikon ja leikekirjani kanssa. Muutamaa yksittäistä kuvaa lukuunottamatta, kaikki valitsemani kuvat olivat taas hämmästyttävän samaa linjaa - harmoniaa, vaaleita sävyjä, parkettilattioita, ripaus tummaa puuta tai jotakin maalattua mustaa.

Olen miettinyt viime päivinä useasti lattioiden merkitystä sisustuksen suhteen. Oikeastaan muilla raameilla ei niin paljon ole edes väliä, jos lattia vain on kunnollinen. Suurin unelmani on "kalanruoto"- parketti ja korkeat valkoiset lattialistat. Jos olisi sellainen lattia ja ne ihanat lattialistat, seiniksi kävisivät melkein mitkä vaan. Parasta tietysti olisi, jos ne olisivat vanhaa rähjäistä punatiiltä sotkuisesti harmaalla laastilla muurattuna. Rapsuttaisin ylimääräiset pölyt pois ja nostaisin suuren kiiltäväkehyksisen peilin rosoista seinää vasten. Rähjä ja huoliteltu vierekkäin saisi unelman elämään. Rehellinen tosiasia on se, että sellaista seinien "vaatimattomuutta" löytää nykyisin vain huippumuodikkaista loft-rakennuksista ja kuluneita kalanruotoparketteja taas vain vanhoista mielettömän hintaisista keskustojen kerrostaloista.

Lapselle tulee usein sanottua ns. turhien toiveiden yhteydessä, että usein ajatus jostakin mukavasta on parempi kuin sen mukavan omistaminen. Väitän, että se on totta myös sisustusunelmien suhteen. Unelmissa kaikki on mahdollista ja ihanaa. Tosielämässä taas - jos varaa olisikin kaikkien unelmien toteuttamiseen - unelmia ei ehkä edes osaisi niin kovasti arvostaa ja sittenhän niistä olisi ilokin osittain mennyttä!?! Henkisesti elämä olisi köyhempää, jos ei olisi jäljellä mitään saavuttamatonta, mistä voisi unelmoida. Pahinta olisi, jos aina vain haluaisi kauniinpaa, kalliimpaa ja suurempaa, eikä osaisi ikinä pysähtyä nauttimaan siitä, mitä jo omistaa. En haluaisi sellaista elämää, koska siitä puuttuisi kaiken yltäkylläisyyden keskellä kiitollisuus. Väitän, että kiitollisuus "sisustaa" kotia kauniimmin kuin mikään muu, sillä se luo kotiin ilmapiirin, jossa on hyvä olla.

Tänään oli hyvän mielen vapaapäivä.