sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Genetiikkaa italiaksi



Isäni suvusta on tehty hieman sukututkimusta. Olenkin varma, että minun puoleltani tähän perheeseen ei ole tullut yhtäkään Italian geeniä. Voisin elää perunaa syöden useamman viikon, kuten esi-isänikin ovat eläneet ihan tyytyväisinä siellä pohjoisessa. En usko, että kovin nopeasti edes huomaisin syöväni perunaa joka päivä, jos sitä tarjottaisiin eri muodoissa - muussina, keitettynä, paistettuna, uuniperunana, janssonin kiusauksessa, keitossa...

Vaan toisin on, koska tuntemattomaa perua olevat Italian geenit rulettaa. Kuvittele, jos laitan perunaruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä (vaihtelun vuoksi tietysti ihan eri muodossa) saan jo sen toisen päivän ruokapöydässä kaksi katsetta, kaksi huokausta ja kaksi kommenttia: "Voisitko laittaa pastaa VÄLILLÄ?" Siis millä ihmeen "välillä" - mehän söimme sitä vasta edellispäivänä!?!

Tunnustan - meillä syödään pastaa monta kertaa viikossa. Peruna on vaihteluruokaa, koska yritän vastustuksesta huolimatta vääntää sitä ainakin kaksi kertaa viikossa ruokalistaan. Joka kerran muistan mainita, että siitä saa sentään edes vitamiineja, kun taas pastasta ei saa yhtään mitään. Yritän asennemuokkausta, vaikka oikeasti alan luopua toivosta ja opettelen jatkuvasti tekemään uudenlaisia pastakastikkeita.

Englannissa opiskellessamme söimme rahan ja ajan puutteessa parina päivänä viikossa pastaa bolognese-kastikkeen kanssa. Manner-Eurooppaan palattuamme en pystynyt syömään bolognesea missään muodossa moneen vuoteen. Se kuvotti jo ajatuksenkin tasolla, saati sitten lautasella. Aika näköjään parantaa yökötyksetkin, kun bolognesekin on päässyt takaisin ruokalistalle.

Mikä tässä pastataistelussa on alentavinta, on se, että olen alkanut pitää pastasta itsekin! Alan selvästi pehmetä. (Ehkä joudun joskus tulevaisuudessa esittelemään perunan eksoottisena pohjoisena kasviksena). Olen jopa opetellut tekemään nuudelitaikinankin ihan itse... Jokohan tässä on pohja näkyvissä?

Jos tätä postausta lukiessasi mieleesi juolahti, että minun kannattaisi keittää terveellisempää ruskeaa kokojyväpastaa, erehdyt pahasti. Et ilmeisesti ymmärrä alkuunkaan, mitä se tarkoittaa, kun sanotaan, että joku rakastaa pastaa. Kunnon pasta tehdään valkoisesta durum-jauhosta. Sitä paitsi tuskinpa itsekään vaihtaisit perunaa esim. nauriiseen, vaikka joku väittäisikin sen olevan terveellisempää!

Nyt tuli pohja vastaan - puolustan "italianäkäisesti" valkoista pastaa!!! Tässähän saa hävetä silmät päästään...

Seuraavaksi meillä on ruokana perunaa, eikä valituksia oteta vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti