Elämän kokoinen tilkkutäkki

Silitin pestyä tilkkutäkkiä ja löysin siitä purkautuneen kohdan, joka vaati pientä käsinompeluoperaatiota.

Joskus elämäkin vaatii pienempää tai suurempaa kokoonkursimista. Tämä tilkkutäkki, ja kolme muutakin, ovat sellaisen prosessin tuloksia. Muutama vuosi sitten käytin suuren osan kesälomastani näihin "terapiapeittoihini." Nimensä ne saivat, koska täysin meistä itsestämme riippumattomista syistä jouduimme yllättäen kirjaimellisesti laittamaan koko elämämme muutamaksi kuukaudeksi konttiin. Tom & Jerry-mäisesti tuntui aivan siltä, kuin joku olisi ajanut meidät yllättäen ihan litteäksi. Ainoa ero piirrettyihin oli, että me emme palautuneet seuraavan sekunnin aikana entisellemme. Sellaisissa tunnelmissa hain sisustusliikkeestä monta viiden euron säkkiä tilkkuja, joista ompelin, ompelin ja ompelin täkin toisensa jälkeen. Tilkut tuntuivat ihanan hallittavalta materiaalilta, koska ne asettuivat lattialla juuri siihen järjestykseen kuin halusin. Sitten vain ompelin suoria saumoja loputtomiin. Suora sauma taas on armollinen, koska sitä ommellessa ei tarvitse ajatella yhtään mitään.

Olen toimintaterapian kannalla - elämän kolhiessa kannattaa ehdottomasti hankkia tekemistä, josta saa sisäistä nautintoa. Täkkien valmistuessa oloni muuttui hiukan seesteisemmäksi. Pelkät terapiatäkit eivät silti tehneet ihmettä yksinään. Luulen, että niiden paras anti on siinä, että ne eivät saa minua ikinä unohtamaan Jumalan huolenpitoa tuon kesän ja sitä seuranneen vuoden aikana. Kuten minä tilkkupeittoa ommellessani, Jumala pala palalta kokosi meidät sisäisesti entisellemme. Aikaa siihen kului, kaikkea kun ei ole järkevää korjata pikaliimalla tai muutenkaan kiirehtien. Palauduimme kuitenkin entisellemme ja varmasti monella tapaa vahvemmiksikin. Joskin omasta vahvuudesta ei niiden kokemusten jälkeen ole enää tullut paljon puhuttua. Omat rajat nähtyään muistaa pitkään, missä ne rajat kulkevat. Elämässä ainoa todellinen vahvuus on se, että on Jumala, johon saa turvata.

Sanotaan, että elämä on vain elämää ja kaikkea voi sattua kaikille. Elämän voi kuitenkin kirjoittaa isolla E:llä, kun omistaa Jumalan, joka on läsnä silloinkin, kun se "kaikkea" rysähtääkin omalle kohdalle niiden "kaikille" muille sijaan. Sitä "kaikkea" on monenlaatuista - yllättävää sairautta, suuria muutoksia, raskaita menetyksiä tai mitä muuta tahansa. Ihminen voi mennä ihan palasiksi, muttei ikinä niin hajalle, etteikö Jumala saisi palasia paikoilleen.

Ihanaa juhannusviikkoa!
Jos on kylmä, kääriydy tilkkutäkkiin!