Helppo, syksyinen illallinen

Tänään oli sellainen päivä, että tarkoitus oli syödä naudanpaistia, mutta siihen suunnitelmaan tuli äkkikäännös, kun huomasin, että päällisin puolin hyvältä näyttänyt liha ei ollutkaan ihan ensiluokkaista... arg! Ei tästä sen enempää yksityiskohtia, mutta vieläkin tekee pahaa ajatella raakaa naudan lihaa. Ja keittiö on nyt kuulkaas niin siisti, ettei ole ollut aikoihin. Leikkuulauta meni lennossa vaihtoon ja paistinpannu meni pilalle tiskikoneen kuumimman ohjelman kourissa ja päätyi roskikseen sekin. Ja käsien iho on pesty korrelle, varmaankin yhteensä viisikymmentä kertaa ihan vain inhotuksesta. Tuli mieleen siinä x kertaa pintoja pyyhkiessä, että tulisin varmaan tuota pikaa hulluksi, jos asuisin jossakin trooppisessa maassa, missä hygienian kanssa on todellisia haasteita. Kulkisin varmaan kumihanskat käsissä, kasvosuoja naamalla ja suihkia desinfioisin kaiken mahdollisen. En ehtisi varmaan tehdä mitään muuta.

Siinä sitten meni kahdeksi illaksi tarkoitettu iltaruoka. Voi olla, että menee hetken aikaa, että tässä talossa on tarjolla mitään nautaan liittyvääkään. Ruokaörkkien kanssa reaktioni on ihan sama, kuin jos joku kertoo, että lasten tarhassa/koulussa jollakin on ollut täitä... Ei auta vaikka ihan vain varmuuden vuoksi pesisi hiukset kaksi kertaa täishamppoolla itseltäkin ja pyykkäisi saman tien kaikkien vaatteet ja lakanat, vaikkei keneltäkään päästä olisi löytynyt sillä kymmenennelläkään täikampauskierroksella yhtään mitään. Kaiken jälkeenkin kutittaa ja kutittaa vaan ihan kamalasti.

Hetken mietin jo, että olisiko helpompaa käydä syömässä vaikka pitsat ja jättää ruoanlaitto tältä illalta kokonaan väliin. Lähdin sitten kuitenkin kauppaan ja ostin kalaa. Päättelin, että joku mahdollisimman erilainen ruoka ei aiheuta vilunväristyksiä.

Tuore sei on aika neutraalia kalaa, joten nappasin mukaan tillipuskan ja värikkäitä porkkanoita. Sitruuna ja pieniä perunoita olikin jo jääkaapissa. Ladoin kulhoon puoliksi leikatut perunat, halkaistut porkkanat, hiukan yrttisuolaa, tuoretta timjamia ja pieni loraus valkosipulilla maustettua oliiviöljyä sekaan. Sekoitin ne, niin että öljy levisi tasaisesti ja kaadoin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paistoin niitä kiertoilmalla 200 asteessa ehkä n. 20min. kunnes ne alkoivat hiukan pehmetä, ja sitten työnsin voidellussa uunivuoassa seifileenkin paistumaan. Kalafileelle ripottelin vain reilusti suolaa, peittelin sen tillillä ja puristin päälle hiukan sitruunamehua. Pari pientä palaa voita siihen päälle vielä. Kalafile paistui nopeasti, ehkä 15-20min ja siinä ajassa ehtivät vihanneksetkin kypsyä valmiiksi. Lautasilla laitettiin kalan päälle vielä reilusti tuoretta tilliä ja lisää sitruunamehua. Yksinkertainen ruoka, mutta mehukas ja aika kevytkin, kunhan ei ole liian avokätinen öljyn ja voinokareiden kanssa. Mikään ei voita tuoretta tilliä!