Joulu tuli ja meni, ja vuosikin ehti jo vaihtua! Oli tunnelmallista ja muutenkin mukavaa. Matkustelussa en kuitenkaan ollut parhaimmillani, kun tuntui, että koko syksyn väsymys valui päälle heti lomamoodin saapuessa. Viime päivät ovat jo taas kuluneet töiden merkeissä. Loma loppuu aina liian lyhyeen, siitä ei pääse mihinkään vaikka työstä tykkääkin. Nyt on kuitenkin ainakin hiukan levänneempi olo on kuin mitä oli ennen joulua. Siitä on hyvä lähteä.
Tänä vuonna aion totta totisesti löytää paremman tasapainon työn, opiskelun ja vapaa-ajan suhteen. Tähän ei ole mitään hihasta vedettävää ässää, mutta ajattelin mennä nukkumaan useimmiten ainakin kohtuullisen aikaisin, lenkkeillä 20km viikossa kävellen tai juosten, vähentää makean syömistä ja tehdä rentouttavia juttuja enemmän. (Valokuva ei nyt ihan paljasta totuutta, mutta otin sen kamalan kylmässä kaatosateessa vuoden toisena päivänä, kun lenkkeilin alkuviikosta etumatkaa viikon kilometrikertymää varten.) Taisin jotakin tällaista balanssijuttua miettiä viimeksikin, mutta viime vuosi meni ihan täysin mönkään tasapainon löytymisen suhteen ja varmasti siitäkin syystä loppuvuosi tuntuikin niin raskaalle. Oli siinä muitakin tekijöitä, mutta tuo elementti riippui suurilta osin vain minusta itsestäni. Olisin voinut varmaan useamminkin valita toisin, mutta sitten kun on tarpeeksi väsynyt ja stressaantunut, niin sitä yrittää vaan keskittyä siihen, mikä on saatava tehtyä ja kaikki muu jää automaattisesti syrjään, vaikka tajuaakin, että nimenomaan kiireiseen aikaan kannattaisi pitää omasta jaksamisesta kunnolla huolta.
Tähän liittyen päätin myös, että en kanna huolta ja varmistele kaikkea mahdollista kaiken aikaa. Tämä on kontrollifriikkipiirre ja siitä on nyt päästävä eroon. Tarkoitan sellasia juttuja kuin, että soittelisin perään vain varmistaakseni jotakin, kyselen onko joku rutiinijuttu tämänkin kerran taas hoidettu, ja niin edelleen. Rennompi ihminen ei uskokaan, mitä kaikkea voi halutessaan tarkistaa tai varmistaa, haha! Meinaan nyt vaan keskittyä siihen mitä olen itse milloinkin tekemässä, ja jos joku asia menee sen takia myttyyn niin selvitän sen sitten vasta, jos siitä tulee ongelmaa. En itseasiassa edes usko, että tästä on odotettavissa minkäänlaista ongelmaa. Senkin myöntäminen helpotti, eli nyt vaan lopetan sillä tavalla toimimisen.
Yksi juttu, minkä sain hyvin haltuun viime vuoden aikana, oli 7-10pv aterioiden systemaattinen suunnittelu yhdellä istumalla. Ruokakaupoissa käynti väheni radikaalisti, rahaa säästyi ja ruoanlaitto helpottui. Ainoana miinuksena on se, että nyt teini valittaa aina, jos ruoaksi on minkäänlaista keittoa. Ilmeisesti laitoin melkein joka viikko jonakin päivänä keittoa, mutta vaihtelua oli siltikin niin paljon, että itse en kiinnittänyt siihen mitenkään erityisesti huomiota. Tässä täytyy sitten aina vaan keski-ikäisen kuivasti muistuttaa, että kuules, ei meilläkään lapsuudessa aina ollut mitään herkkuruokaa, hah!
Nyt tuli ruoka-asioihin liittyen kuitenkin vielä toinen miinus mieleen. En tiedä muistaako kukaan, mutta ostin jossakin kohtaa sellaisen ferrarin punaisen Crock-Pot haudutinkeittimen. Sen totean nyt virallisesti lähestulkoon turhakkeeksi. Lihapadoista tulee sillä hyviä, jos vaan on suurimman osan aikaa kotona, kun ruoka muhii kypsäksi kaikessa rauhassa. (En luota sähkölaitteisiin niin paljon, että jättäisin sen päiväksi päälle kotoa lähtiessäni.) Totuus kuitenkin on että ne harvat kerrat, kun me syödään pitkää haudutusta vaativia lihapatoja, voisin tehdä ne ihan yhtä kätevästi uunissakin. Muut keitokset (suurin osa 'virallisista' crock-pot resepteistäkin) taas valmistuu nopeammin kattilassa. Niissä on mukana enemmän hypetystä kuin mikä on rehellistä. Haudutinkeittimen idea on hidas kypsymisaika ja syytän tästä miinuksesta sitä. En jaksa ikinä odottaa kolmea tuntia, jos voin saada jotakin valmiiksi puolessa tunnissa. Siinä hautuuko ruoka keittimessä tai kattilankannen alla ei minusta ole minkäänlaista eroa työmäärän tai maun suhteen. Joka tapauksessa ruokalistojen suunnittelu on kaiken A ja O. On kiva, kun ei tarvitse enää viikolla keksiä, mitä laittaisi ruoaksi ja hakea puuttuvia tarvikkeita... Ensimmäisinä viikkoina tähän kului hiukan aikaa, mutta sitten se alkoi sujua. Nyt pystyn kymmenessä minuutissa kirjoittamaan 10pv ostoslistan. Pienellä vaivalla säästää huomattavan paljon aikaa. Eli se oli kokonaisuudessaan oikein hyvä muutos, vaikka nuo miinukset nyt tulikin mainittua.
Sain tietysti opiskelujuttujakin etenemään ja töissä olin varsinkin yhteen juttuun kevätpuolella erityisen tyytyväinen ja syksyn aikana muutamaan muuhun työasiaan, mutta ei niistä nyt sen enempää. Ihan hyvä vuosi oli, vaikka loppufiilis olikin aika nuutunut. Nyt kuitenkin uudella energialla kohti uutta vuotta ja uusia suunnitelmia. Tärkeintä taitaa olla priorisoida omat tavoitteet ja pudottaa hyvällä omalla tunnolla pois kaikki sellainen, millä ei ole oikeasti tarpeeksi väliä.
Hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti