Tänä vuonna joulun raivaus jäi näin myöhään, kun yhteistuumin vielä haluttiin nauttia jouluvaloista kuusessa. Mukava oli, mutta nyt on ihan hyvä näinkin, että variseva kuusi seisoo parvekkeella odottamassa sitä, että mies laskee sen köyden avulla kadulle odottamaan roskakuskeja. Siitä olen joka vuosi iloinen, ettei kuusta tarvitse roudata rappukäytävän kautta ulos. Koristeet kellariin ja eilen tehtiin kunnollinen lauantaisiivous. Hassu juttu, miten koristelu on joka vuosi ihan ihanaa, mutta sitten kuitenkin raivaaminenkin on jotenkin vapauttavaa. Siitä tulee raikas ja ilmava tunne, yhtäkkiä on tilaa enemmän ja kaikki on taas hiukan minimaalisempaa, kun tasoilla on vähemmän tavaraa.
Joulun raivaus on minulle ehkä enemmän siirtymäriitti kuin joulua edeltävä siivous, mistä yleensä selviän nopeasti ja kätevästi, koska en useimmiten lisää tavalliseen siivoukseen siinä kohtaa mitään muuta. Tammikuussa taas tekee mieli tehdä hiukan ekstraa ja hoitaa sellaisia kotitöitä, mitkä arjessa jäävät väliin. Jonkinlainen selkeyden tarve varmaankin näin vuoden alkuun. On mukavampaa ajatella uutta vuotta, kun kaikki 'sälä' on siivottu. Olen kyllä muutenkin sellainen ihminen, että jos ympärillä on liikaa kaaosta, en saa keskityttyä kunnolla. Hallitsemattomalta vaikuttava kaaos tuo sellaisen tunteen, että ei hallitse mitään muutakaan. Se on tietysti liiottelua, mutta tunteet ovat yleensäkin täysin subjektiivisia. Ajatus joka tapauksessa kulkee huomattavasti paremmin ja stressikin tuntuu siedettävämmältä siistissä ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti