Joulun raivauksesta jäi jäljelle muutama mintunmakuinen karkkikeppi. Vieraita oli tulossa, joten leivoin (mahdollisimman) suklaisen kakun. Tein brownies-takininan, mutta lisäsin 2/3tl leivinjauhetta siihen, jotta se kohoaisi kunnolla ja paistoin sen kypsäksi asti. Mutakakkutaikinalle voi tehdä saman, uskoisin onnistuvan ihan yhtä hyvin. Kun kakku oli jäähtynyt leivinpaperin ja liinan alla (kannattaa peittää heti uunista tultua, ettei se kuiva jäähtyessään), sulatin kaksi valkosuklaapatukkaa mikrossa matalalla teholla. Leikkasin kakun paloiksi, mutta jätin palat paikoilleen. Paloittelu etukäteen auttaa, ettei pehmeä suklaa mene sotkuisen näköiseksi tai kovetu myöhemmin niin, että suklaa lohkeaa leikatessa. Kaadoin sulan suklaan pieneen minigrip-pussiin, leikkasin alakulmaan pienen reiän ja pursotin suklaan kakunpalasten päälle ja tyttö ripotteli karkkimurskaa suklaan päälle. Lopputulos oli tällainen kotitekoinen peppermint bark -kakku. Aika herkkua. Syötiin vieraiden kanssa, kun valkosuklaa oli vielä ihanan pehmeää... Ketään ei haitannut yhtään, että joulu jatkui tässä muodossa vielä hetken aikaa. Tammikuussa tarvitaan ehdottomasti jotakin herkkua. Joulukuun piparit ovat sulaneet jo kauan sitten, eikö vaan!?!
Keittiön liitutaululle kirjoitin, että tämä kuukausi otetaan päivä kerrallaan. Kalenteri näyttää nimittäin heti jo tässä kohtaa sellaiselta, että ei kannata keskittyä mihinkään muuhun kuin mitä on milloinkin juuri tekemässä. Töissä on tässä kohtaa joka vuosi ihan käsittämätön suma. Ehkä helmikuussa helpottaa, kun rutiinit palaavat. Tai sitten ei. Viime kuukausina on tullut väkisinkin mieleen, että ehkä nämä ovat nyt niitä ruuhkavuosia, mistä paljon puhutaan. Oli miten oli, sen verran mindfulnessia kannattaa aina harjoittaa, että pyrkii elämään hetkessä. Ainakin sen verran kuin se milloinkin on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti