Rakastin lapsena Monopolin pelaamista. Sitten meni monta vuotta, etten juuri koskaan pelannut mitään. Viime vuodet olen sitten pelannut sekin edestä. Tytölle on kertynyt pelejä joka lähtöön. Strategiapelit on olleet suosiossa jo aika pitkään ja vastaan on pelattava ihan täysillä. Jos aion edes joskus voittaa, on parasta pelata taktikoiden ja ihan ilman armoa. Sen takia varmasti lautapelien pelaaminen käy rentoutumisesta itsellekin, koska siinä joutuu keskittymään täysillä. Viime aikoina olemme pelanneet useimmiten Rummikubbia, Dominionia, Carcassonea ja Cataniakin... Aina joku peli nousee ylitse muiden ja sitten pelataan muutaman viikon ajan sitä, kunnes joku toinen peli taas nousee pinnalle... Monopoli on ainoa peli, mitä en enää suostu pelaamaan. Siitä tuli varmaankin jonkinlainen yliannostus silloin lapsena. :-)
----
As a kid I loved playing Monopoly. Then for many many years I did not play almost ever any board games. Now during the last few years I have been playing so much that it surely covers for all those "board-game-less" years. Our daughter has a great collection of games and she loves them. Lately we play mostly strategy games of different sorts. In case I wish to win at least occasionally, I have to use all my ideas and play completely without showing mercy. Having to concentrate so completely is probably why I find it so relaxing, too. Lately we play Rummikub, Dominion, Carcassonne and Catan... Always the same game for some days or a week or two and then change it to something else. Monopoly is the only game I always say no to. I just can't play it anymore. I must have got some sort of overdosis of it as a kid. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti