Alfalfa

Keväisin tulee aina kasvateltua myös sinimailasen ituja. Ne on tosi herkullisia voileivän päällä ja ihan paljaaltaankin napsittuna. Tässä oli menossa sellanen varsinainen "vesikasvatus," koska talouspaperi sattui olemaan niin ekologista, että se kirjaimellisesti hajosi heti, kun se kostui. Eli normalisti laitan ensi suikaleen talouspaperia astian pohjalle kaksinkerroin ja siihen siemenet päälle ja vettä sen verran, että siemenet peittyvät. Sitten tuorekelmu astian päälle. Seuraavina päivinä kippaan siemenet paperin avulla lävikköön ja huuhtelen ne aamuin ja illoin. Aina uusi talouspaperi alle, kostutus ja siemenet takaisin... Kelmun voi poistaa heti, kun siemenissä alkaa näkyä valkoinen alku... No, onnistui se näinkin ilman paperia, mutta se on huomattavasti siistimmän näköistä touhua, kun idut eivät ihan uiskentele vedessä. Sinimailanen on siitä kiva, että huoneenlämmössä syötävää saa jo viidessä päivässä. Odottelu vaan ei kuulu parhaisiin vahvuuksiin. ;)

Ja taas on perjantai. Viikot kuluvat vauhdilla!

----

Every spring I grow alfalfa sprouts. They taste great on a sandwich, but they make also a little tasty something in between... This was a sort of watery experience, because the kitchen paper happened to be slightly too ecological in quality and it practically vanished immediately when it got wet. Usually I lay a sheet of kitchen paper on the bottom of the dish, because it keeps and distributes the humidity better and it is easier to take the sprouts out for rinsing them with the help of the paper. Alfalfa is great because in the room temperature you get to eat the sprouts already in five days. Waiting is not our greatest forté.   

It's Friday again. The weeks pass too quickly!