Joskus sitä ulkomailla asuessaan ilahtuu naurettavan tosissaan aika pienistä jutuista. Vaikka kun ruokakaupassa huomaa pussillisen australialaista lakritsaa. Ei se maku tietenkään ihan samanlainen ole, kuin pohjoisessa, mutta niin läheltä liippaa, että ei tule mieleenkään valittaa. Viime aikoina on aussilakun lisäksi sen verran usein löytynyt myös suolaisia hollantilaisia salmiakkeja, ja jopa joitakin Malacon karkkejakin, että tässähän kohta lakkaa ihan kokonaan ikävöimästä suomalaisen ruokakaupan parasta osastoa eli ylipitkää karkkihyllyä. Näitä ilahduttavia löytöjä tehdessään ei kuitenkaan oikein kehtaa kenellekään tunnustaa, että ajaa autolla monen kilometrin ylimääräisen lenkin päinvastaiseen suuntaan ja jonottaa parkkipaikkaa tungoksessa naurettavan pitkään vain saadakseen oikeanlaisen karkkipussin... Veikkaanpa kuitenkin, että melkein kaikkien ulkomailla asuvien mielestä sellainen käytös on ihan normaalia. Se on sellaista puhdasta kotimaan (lue: karkkihyllyn) kaipuuta.
----
Sometimes when living abroad one gets ridiculously happy for little things. Like when you find a bag of Australian liquorice in the supermarket. The taste is naturally bit different than in the North, but yet so close that it does not even occur to complain for the little difference. Besides the liquorice, I lately count myself lucky to have regularly found few other sorts of salty black candies from the Netherlands, too. Then a few times even some candies made by the Swedish Malaco... I think I will soon stop missing the best supermarket department in Finland, namely the extra long candy shelf. The crazy thing about living abroad is, that when you find something you have missed, you do things that only those who themselves live abroad consider completely sensible. Like driving many kilometers extra to the opposite direction and queuing to an overly filled parking lot for a ridiculously long time, just to get a right kind of bag of candy... You probably think me silly, but let's just simply agree that it means missing the home country (that is, the candy shelf in my home country).
Niin tiedän mistä puhut! Täällä oli erä pandan lakua myynnissä ja koska tiesin ettei se toistu hamstrasin niin paljon että rahat loppui ja timpan piti tulla mut pelastamaan ... Ei puhetta että karkit olisi jäänyt kassalle :)
VastaaPoistaAika hauska. Mä olisin tehnyt samalla tavalla, tai vaikka jättänyt maitopurkin tai vessapaperin ostamatta, jotta saisin karkit ainakin ulos kaupasta... ;-) Mitä tahansa, mutta en varmasti olis lakupusseista luopunut.
VastaaPoistaKuinka oikeaan osuukaan tämä postaus! Me on asuttu nyt 7 kk Bosniassa, ja niinku sanoit, niin ei ole suomalaisen karkkihyllyn voittanutta. Oon useaan otteeseen pohtinut, että suomalaiset irtokarkit olis loistava vientituote maailmalle :)
VastaaPoistaSiis Bosniassa?!? Mä oon nyt ihan jäänyt paitsi tuosta uutisesta. Käynkin heti katsomassa sun blogin. Se karkkibisnes oliskin hieno juttu. Mä ainakin ostaisin niin paljon, että kyllä mulle kantsis tulla myymään. ;-) Suomalaisissa karkeissa on se hyvä puoli, että jokainen karkkisortti maistuu erilaiselle. Haribot esim taas on sellaisia, että muodot vaan muttuu, mutta maku on aina sama... Tai sitten mun makuaisti vaan ei riitä niihin, tiedä sitä...
VastaaPoista