Talvehtija - A winter survivor

Viikonloppu menikin aika vauhdilla. Lauantaina puuhailtiin parvekejuttuja ja sunnuntaina oltiin tien päällä, miehellä oli saarnavuoro toisessa seurakunnassa ja samalla nähtiin paljon vanhoja tuttuja. Parvekkeelta lisää juttua myöhemmin, mutta tämä on pakko kertoa heti. Se suuri hortensia viime kesältä selvisi talvehtimisesta autotallissa! Kaikki muut kasvit eivät selvinneet, mutta tämä näyttää ihan elävältä ja varmasti tulee kukkimaankin komeasti kesän koittaessa. Nyt tässä kirjoittaessani tuli mieleen, että en muistanut kastella kasveja kertaakaan koko talven aikana! Ehkä se selittää, miksi osa kuoli. Tämä hortensia oli kyllä ainoa, jota oikeasti olisin harmitellut, jos se olisi kuollut, joten hyvä näin. Toinen selviytyjä oli marokkolainen minttu, mutta se ei vielä ole valokuvauskunnossa... Pimeässä kasvit näyttävät kasvavan lähinnä valkoisia oksia, joten täytyy odotella, että kummitusmaisuus häviää. Taas voi todeta, että minun hoidossani selviävät vain sitkeät kasvit. Hyvä, että hortensia kuului siihen luokkaan.

---

The weekend passed very quickly! We spent Saturday mostly by being busy with the terrace cleaning (furniture, tiles...) and then Sunday on the road. My husband had a preaching assignment in one Flemish church and after the service we met with old friends. More stories about the terrace later on, but one thing I must tell you immediately. The big hydrangea survived the winter in the garage! Most of the plants did not survive, but it just occurred to me while writing this post that I forgot completely to water them. I guess no more explanation is needed there... Anyway, they were not such a big loss. The hydrangea is the only one I would have been upset about had it not survived. The only other plant that seemed to come through was the Moroccan mint, but that's still looking rather gloomy as the new branches are still more white than green... I guess, this is one more piece of evidence that only stubborn plants can survive my care. Glad that the hydrangea proved to be such.   

DIY Pingviini - DIY Penguin

Lupasin karnevaaliasusta muutaman valokuvan, joten tässä tulee... Ompelin ensin vartalo-osan, josta leikkasin helman edestä lyhyeksi ja takaa pidemmäksi. Seuraavaksi ompelin valkoisen kankaan eteen siksakkaamalla ja sitten ompelin alataitteen kiinni. Seuraavana tuli huppu ja sen kiinnitys pääntiehen. Sitten leikkasin huonekaluvanusta siiven muodon ja sen päältä tikkasin kaksinkertaisen kankaan väärinpäin käännettynä. Leikkasin siipikankaan siis varsinaiseen muotoonsa vasta reunojen ompelun jälkeen. Oikeinpäin käännettynä siivet siis "sisälsivät" sen vanun kanssa kevyen toppauksen. Olkapäiltä kiinnitin siivet niin, että vartalo-osan hihanreiät peittyvät siiven alle. Taittelin siipien yläosaa sen verran, että olkapäät hieman pyöristyivät ja tikkasin siksakilla ne kiinni. Siiven sisäpuolelle kiinnitin kumilenksut ranteiden kohdalle, jotta siipiä pystyisi liikuttamaan pingviinimäisesti. Puvun alle valkoiset housut, joten jalkaongelma oli ratkaistu sillä. Musta aluspaita taas auttoi, ettei kangas hikoile liikaa ja hihat sulautuvat siipien alle hyvin.

Naamarin idea oli pinterestistä. Kaksi kerrosta valkoista askarteluhuopaa ja yläreunaan ompelin päälle mustan osion, jotta kasvot muotoutuivat. Lopuksi vielä nokka kaksinkertaisesta oranssista huovasta. Reunoista kerrosten väliin musta kuminauha, jotta naamari pysyi paikallaan. 

Pingviinipuku aika hauska projekti, vaikka aluksi hiukan epäröinkin. Karnevaaleissa oli kuulema kivaa ja joka paikassa oli konfettisilppua kotiin tullessa... 

Tässä vielä pieni piirros asun muotoilusta ja ompelusta:

I promised to show you some pics about a penguin! 

Basically I started with the tube form (cut two rectangle pieces of material, sew sides and the shoulders, but leave openings for arms and a head). Next I cut the bottom part into a shape leaving it quite a bit longer from behind. The following step wast to sew a white piece on the top to make the belly. Next I trimmed the hem and made a fitting hood. Finally, I made two wings and sew them immediately with a layer of upholstery batting, so that they look bit more penguin-like. I fixed them on the shoulders like you see the orange lines in the photo. That way they covered the holes for the arms in "the body," but yet allow the arms move freely. In order to make the wings follow the arms, I sew strips of black rubber band inside at the wrists, so that the penguin can move the wings like the penguins do... White pants and a black long-arm T-shirt underneath and all was well. With the felt mask we pretty much followed some ideas we found in Pinterest.

This outfit turned out to be a nice project, though I did have some hesitation to begin with. Anyway, the carnival had been really fun. There was plenty of confetti everywhere afterwards...   

Pizza with spelt and oregano

Perjantai-illan pitsa oli niin onnistunut, että pitää hiukan hehkuttaa. Tein taikinan puoliksi spelttijauhosta, enkä kohottanut sitä juurikaan. Speltti antoi hyvää makua pelkän vehnäjauhon sijaan. Taikina siis suoraan pellille. Ketsuppia päälle, pippuria, suolaa ja tytön kasvattelemaa tuoretta oreganoa. Siinä oli muuten aika suuri makuero kuivattuun verrattuna, joten ehdottomasti kokeilemisen arvoista sekin. Sitten vain mozzarellaraastetta ja Serrano-kinkun siivuja. Mmmm, tuli kyllä hyvää!

----

The pizza on Friday night turned out great! For flour I used half spelt, half wheat flour. I was surprised how much spelt improved the taste of it! I did not let the dough rise, but spread it immediately on the tray. Then just ketchup, pepper and salt. And fresh oregano which my daughter has been growing on the window sill of her room lately. That tasted very different than the dried one from the shop, too! Definitely worth of trying, too. Then grated mozzarella and slices of Serrano ham. Mmmm, it was good!   

Luontoreittejä - Nature paths

Laitaan hiukan "kotiseutumatkailua" väliin. Belgiastahan ei juuri koskaan puhuta luonnon kauneuden kannalta. Täällä on kuitenkin aika paljon luontoreittejä, sekä kävelijöille, pyöräilijöille, että myös ratsastajille. Kuntien sivuilta löytyy yleensä kuvaukset paikallisista ulkoilureiteistä. Ne eivät ole mitään koskematonta luontoa tietenkään, niin että missään metsässä tai täysin syrjäseudulla kulkisi, mutta ne on kuitenkin suunniteltu sillä tavalla, että paikallinen luonto asuintiheydestä huolimatta tulee hyvin esiin. Eli yleensä ne kulkevat suurimmaksi osaksi pikkuteillä, osittain poluilla, peltojen ja purojen varsilla, niin, että näkymät ovat mahdollisimman perinteiset. Reittejä on eri mittaisia. Pisimmät ja kuuluisimmat ovat useita kymmeniä kilometrejä pituudeltaan... Ehdottomasti kannattavia kuljettavia kaikki.

Nyt lähden tekemään pitsataikinaa. Mukavaa perjantai-iltaa!

----

Few words about the local nature. It's not typical to connect Belgium to pretty nature, but you can find some of it here, too. There are lots of marked paths for walking, bicycling and horse riding. You can find instructions on the websites of the towns. Obviously, "nature" as such is a relative concept in all densely populated areas. Yet, these marked tracks are usually very well designed to follow small roads, little field paths and streams so that you can enjoy the traditional local scenery. They are all definitely worth of a hike.    

Now I'll make a pizza dough. Have great Friday evening!

Toiset narsissit ja vapaapäivä keskellä viikkoa - Other daffodils and a mid-week day off

Huomasin, että lähistöllä on toinenkin narsissikasvusto. Näkyi olevan yhtä helposti leviävä sekin. Lisäksi on vielä yksi alue, jossa on vasta varret näkyvillä. Kiva, että kukkivat hieman eri aikoihin, niin on kaunista katseltavaa hiukan pidempään. Nyt on ollut niin lämmin kevät, että kaikki tuntuu menevän hieman liian nopeasti ohi!

Pidin keskiviikkona ihan oikean vapaapäivän. En muista, milloin viimeksi olisin ottanut arkipäivän kokonaan vapaaksi. Kävin ystävän kanssa Ikeassa aamiaisella. Oli kiva jutella niitä näitä. Siitä suuntasin kangaskauppaan, koska tilauksessa oli pingviiniasu karnevaalia varten... Yritin muuttaa eläimen vaikka miksi muuksi, mutta ei onnistunut, joten sitten oli vaan mietittävä, miten sellaisen toiveen saa toteutettua. Ajattelin sitten, että ehkä näitä pyyntöjä ei enää kovin usein tule, joten parasta vaan alkaa hommiin. Onneksi löytyi halpaa kangasta ja koko puku naamareineen tuli valmiiksi noin 15€ budjetilla. (Tälläisiin epävarmoihin väkerryksiin ei tee mieli upottaa kovin suuria summia, koska niinkin saattaa käydä huolellisesta ajatustyöstä huolimatta, että lopputulos ei vastaakaan tarkoitustaan... "Kissa se hiirelle takkia ompeli..." - muistatte varmaan.) Lopulta loppui musta lanka juuri viimeisen sauman loppuun ennen iltaruokaa suunnilleen kello seitsemän, joten aika tarkasti meni sekä langan, että vapaapäivän pituus. Laitan pikimmiten pingviinikuvia tulemaan, kun saan puvun valokuvattua. 

---

I found out that there is another "daffodil field" nearby... There are also few smaller areas that will bloom bit later. Quite nice really that they are not all coming out exactly at the same time. That way there is more to enjoy for a bit longer time period...

I took Wednesday off. I can't remember when I would have taken a mid-week day off last time. First I went for a breakfast with a good friend to Ikea. It did good to have a proper chat over the fresh bread rolls and a cup of tea. Then I headed to a shop to find material for sewing a penguin outfit for carnival party. I did try to change "the order" into almost any other animal I imagined would be easier to sew. That did not work out, so finally I thought that perhaps I won't be asked to sew very many more carnival outfits any more, so I'd better just give it a go. Luckily, I did find cheap material both for the outfit and the mask. When you sew something from your imagination without any pattern, it is not worthy to put too much money into it, because the humble truth is that the end result might not be in line with the original plan... Finally, the black sewing thread finished in the end of the last seam around seven o'clock in the evening. I would say that it was quite exact use of both the thread and the day off. I'll post some penguin pics as soon as I get it photographed. 

Vastustamattomat - Irresistible

En muista, mistä tai milloin se alkoi, mutta muutaman viime vuoden ajan olen syönyt kippokaupalla oliiveja. Tykkään eniten vihreistä ja ilman liemeä myytävistä laaduista. Kuvien oliivit olivat aika perusmallia, koska satuin sellaiseen kauppaan, jonka muut "tuoreoliivi" purkit ovat mielestäni erikoisia yhdistelmiä. Esim. sitruunatäytteiset oliivit. Ostin niitä kerran vahingossa ja sen jälkeen olen katsonut aika tarkasti, ettei vaan sellainen paketti tule mukaan enää toista kertaa. Parhaita on yleensä ne, missä on valkosipulia mukana ja paljon yrttejä päällä. Jotkut kai syövät fiksusti vain muutaman oliivin kerralla, mutta minä syön helposti puoli purkillista yhdeltä istumalta... Vastustamattomia siis.  Onneksi kuitenkin täynnä hyviä öljyjä.

----

I can't recall how and when it began, but during the past few years I have been eating loads of olives. I prefer all green sorts, and like them best when they are packed without liquid. These olives in the photos are quite ordinary though. I happened to do my grocery shopping in a supermarket where their selection of fresh olives is not quite to my taste. E.g. Once accidentally I had taken a pot of olives filled with lemon... That was a mistake I never want to repeat. The very best olives are those that are covered with lots of garlic and herbs. I suppose most people eat sensibly just a couple of olives at once, but I can easily eat half of a pot... They are irresistible, thus. Luckily they are filled with healthy oils.

Samettia - Velvet

Edellisten tulppaanikuvien taustalla näkyikin hiukan turkoosia. Ostin alkuviikosta Ikeasta kaksi samettista tyynynpäällistä. Pehmeä turkoosi sopii hyvin tuon torkkuviltinkin kanssa, kun siinä on myös hiukan vedenväriä. Miljoonassa rypyssä tuo pellavatyyny... Ikeasta sekin kangas ja numerot on painettu siihen paperista leikatulla sabloonalla. Samalla tyylillä on kuvioitu ruokapöydän tuolinpäälliset.

----

I bought in the beginning of the week two velvet cushion covers from Ikea. The soft blue fits together with the blanket, because there is bit of similar watery color, too. I like the feel of velvet for a change. The brown linen cushion could need bit of ironing... The material is also bought from Ikea and the numbers are stamped on it. The same technique is used here on the seats, too.

Roskien keräyspäivä - The street cleaning day

 

Tänään kaupunki järjesti kaduilla roskien keräyspäivän. Työpaikalla saatiin noin 30 osallistujan porukka kasaan! Kaupungin työntekijä kävi tuomassa monta rullaa roskasäkkejä, heijastinliivejä ja tuollaisia roskannappauspihtejä. Mies oli luvannut, että hoidamme useamman kilometrin mittaisen alueen, joten porukka jaettiin kahdeksaan ryhmään ja kaksi ajajaksi kuljettamaan ryhmiä kauimpiin aloituspaikkoihin ja hakemaan täyttyneitä roskasäkkejä. Aamupäivä meni siis rattoisasti ulkoilmassa. Ennen kuin ehdimme kampuspastorin ja apulaisten grillaamille hampurilaisille, kaupunginjohtajakin ehti käydä tervehdyskäynnillä. Oli onnistunut päivä! Saatiin positiivista palautetta projektiin osallistumisesta. Yksi hassu tilannekin kyllä tuli, kun eräs opiskelija sattui yhdelle pikkukadulle yksin ja joku naapuruston asukkaasta näki hänet keräämässä roskia. Mies oli kysynyt opiskelijalta, mitä pahaa hän on tehnyt, että joutui suorittamaan yhdyskuntapalvelua... Opiskelija sanoi takaisin tullessaan, että selitykset kaupungin järjestämästä siivouspäivästä eivät olleet menneet läpi. Ehkä vaaleansinisen paidan, heijastinliivin, roskapihtien ja -säkin yhdistelmä oli liian vaikuttava näky. :D

----

Today the town organized a cleaning day for collecting all the litter on the streets. We got about 30 persons, students, faculty and staff, to participate! A town worker brought us many rolls of trash bags, fluo vests and pincers. My husband promised that we'd clean rather large area. We divided the participants into eight groups and assigned two drivers to bring people to the starting points and later pick up the filled bags. It was a fun morning outside. Before we enjoyed the hamburger lunch prepared by the campus pastor and his helpers, the mayor of the town came to greet our cleaning team. It was a successful day and we got some compliments for participating in this community event. One funny thing happened to one of the students who cleaned one little street all by himself. Somebody saw him picking up the litter and asked him what he had done to deserve community service as a punishment for it... The student told afterwards that the person had not quite believed him as he told about just participating in an official cleaning project of the town. Perhaps the combination of a light blue T-shirt combined with a fluo vest, a pincer and a big white trash bag were too impressive... :D 

Alfalfa

Keväisin tulee aina kasvateltua myös sinimailasen ituja. Ne on tosi herkullisia voileivän päällä ja ihan paljaaltaankin napsittuna. Tässä oli menossa sellanen varsinainen "vesikasvatus," koska talouspaperi sattui olemaan niin ekologista, että se kirjaimellisesti hajosi heti, kun se kostui. Eli normalisti laitan ensi suikaleen talouspaperia astian pohjalle kaksinkerroin ja siihen siemenet päälle ja vettä sen verran, että siemenet peittyvät. Sitten tuorekelmu astian päälle. Seuraavina päivinä kippaan siemenet paperin avulla lävikköön ja huuhtelen ne aamuin ja illoin. Aina uusi talouspaperi alle, kostutus ja siemenet takaisin... Kelmun voi poistaa heti, kun siemenissä alkaa näkyä valkoinen alku... No, onnistui se näinkin ilman paperia, mutta se on huomattavasti siistimmän näköistä touhua, kun idut eivät ihan uiskentele vedessä. Sinimailanen on siitä kiva, että huoneenlämmössä syötävää saa jo viidessä päivässä. Odottelu vaan ei kuulu parhaisiin vahvuuksiin. ;)

Ja taas on perjantai. Viikot kuluvat vauhdilla!

----

Every spring I grow alfalfa sprouts. They taste great on a sandwich, but they make also a little tasty something in between... This was a sort of watery experience, because the kitchen paper happened to be slightly too ecological in quality and it practically vanished immediately when it got wet. Usually I lay a sheet of kitchen paper on the bottom of the dish, because it keeps and distributes the humidity better and it is easier to take the sprouts out for rinsing them with the help of the paper. Alfalfa is great because in the room temperature you get to eat the sprouts already in five days. Waiting is not our greatest forté.   

It's Friday again. The weeks pass too quickly! 

Päärynä-kanelikakku - A cake with pear and cinnamon

Tämä oli alunperin cupcake-resepti, mutta pääsin hiukan helpommalla, kun kaadoin taikinan kuivakakkuvuokaan. Aikasta maukas kakku tulikin, vaikka muutama muutos pitikin tehdä. Otin reseptin sellaisesta leivontakirjasta, mistä onnistuu ohjeita noudattamalla about joka toinen resepti. Minulla on kyllä ihan hyvä tuntuma erilaisten taikinoiden koostumuksen arviointiin, joten yleensä onnistun vaikka joutuisinkin improvisoimaan. En ole muutenkaan paras ohjeiden noudattaja, mutta sen verran sellainen improvisointi pakon edessä joskus ärsyttää, että jos itse kirjoittaisin keitto- tai leivontakirjan niin yrittäisin varmasti parhaani saadakseni kaikki reseptit toimimaan ennen kuin julkaisisin niitä. En tiedä muistatteko Julie & Julia filmistä (2009) sen, miten ne toiset naiset olivat koonneet ranskalaista keittokirjaansa testaamatta reseptejä ollenkaan. Se kohtaus tulee mieleen aina välillä, kun joutuu muuttamaan ohjetta useammasta kohtaa, jotta lopputulos olisi syötävä. 

Samaisesta syystä jääköön tarkempi ohje nyt kirjoittamatta, mutta aika lähelle lopputulosta pääsee, kun tekee ihan peruskuivakakkutaikinan, mutta lisää hiukan enemmän leivinjauhetta ja teelusikallinen kanelia jauhojen sekaan, ja sitten vielä hiukan enemmän maitoa, jotta taikina jää aavistuksen verran tavallista pehmeämmäksi. Lopuksi vielä kaksi kuorittua päärynää ohuina suikaleina. Ja sitten uuniin ihan perinteisesti. En ota vastuuta toteutuksesta, mutta jos leivotte paljon, niin nuo muutokset on ihan helppoja toteuttaa.

----

This cake recipe was in a cupcake book, but it was easier to pour the dough in a big bundt cake tin. It turned out very well, even though that cupcake book is not very reliable at all. So far only few recipes have really worked out as they are, and for the rest that I have tested, I have had to make some major changes to make them edible... I have quite a good hand for the consistency of the dough, so mostly it is not a problem, but still bit annoying to have to improvise when you think you could get something done with a real recipe! It reminds me sometimes of the process of writing a French cooking book in the film Julie & Julia (2009) by the friends of Julia, who did not even bother to test their recipes... 

For the same reason I better don't give instructions for this one, since I did not note the changes that I made properly. You probably get quite close if you take a basic bundt cake recipe and mix bit more baking powder and one teaspoon of cinnamon to the flour and add bit more milk in the end to make the dough just slightly more moist than usual. Then peel two pears, slice them and fold them into the dough. But like I say, no guarantee on this one, but if you bake a lot, these are very easy changes to a basic dough.  

Vielä tulppaaneja - Some more tulips

Muutama uusi tulppaani... Satuin sopivalla hetkellä lidliin viime viikonloppuna. Tänä iltana tuli entinen naapuri käymään. Oli hauska päivittää kuulumiset puolin ja toisin. :-) Tekaistiin nopea salaatti pöytään tuoreista pinaatin lehdistä, herneenversoista, kurkusta ja tomaatista. Päälle tonnikalaa, jogurttikastiketta ja parmesaanilastuja. Aika herkkua. Jälkkäriksi tyttö paistoi lettuja. Luulen, että nyt on letunpaisto delegoitu lopullisesti. Huomenna on pitkä päivä, parasta kömpiä unten maille.

----

Few new tulips... I made it to Lidl at a right moment during the weekend. This evening our ex-neighbor came to say hello. It was fun to update the news. :-) I fixed a quick salad for dinner with fresh spinach leaves, sprouts, cucumber and tomatoes and topped it with tuna fish, yoghurt dressing and Parmesan cheese. That was good. As a desert we ate pancakes baked by my daughter. I think the pancake baking is now a task permanently delegated. It will be a long day tomorrow. Night, night. 

Vanhan ajan pirtelö - Old fashioned milkshake

Ruokakauppoihin on alkanut taas tulla mansikoita. Pari kerta on surautettu pirtelöt banaanista, mansikoista, maidosta ja jogurtista. Ei mitään uudenaikaisia, superterveellisiä, vihreitä smoothieita, mitä monissa blogeissa nykyään näkee, mutta hyvää vaihtelua välipalaksi aurinkoisena päivänä.

---

I have found boxes of fresh strawberries lately in the supermarket. A milkshake with banana, strawberries, milk and yoghurt tastes good on a sunny day. It's of course nothing compared to all those fashionable, healthy and green smoothies you find in many other blogs, but far better in taste I believe.  

Kukkivat puut - Blooming trees

Kukkivat puut on kyllä yksi parhaista asioista keväisin! Nämä vaaleanpunaiset kukkivat aina melkein ensimmäisinä, mutta en vieläkään tiedä, mikä puu se on. Näissä on hassua se, että kun katsoo kaukaa, niin ne näyttävät ihan vaaleanpunaiselle, mutta kun tulee ihan lähelle, niin kukat onkin oikeastaan enemmän valkoiset. 

Tänään onkin vaihteeksi ihan pilvinen päivä, mutta en valita, kun ei lunta kuitenkaan ole luvassa... Hui kamala, kun näin kuvia Suomesta viikonloppuna. Aikamoinen takatalvi. Toivottavasti menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin! 

Työviikko alkoi aikaisin aamulla kirkkohistorialla. Nyt on protestantit "levitelty" pitkin Eurooppaa... Ensi viikolla sitten vielä katolilaisten keksimät uudistukset ennen pääsiäisloman alkua. Oli se kyllä aikamoinen ajanjakso, kun muutaman kymmenen vuoden aikana ehti tapahtua vaikka mitä, ja väliajat sytyteltiin nuotioita tai vaihtoehtoisesti roihuttiin nuotiolla... Toukokuussa olen kyllä varmasti iloinen kun pääsen lopulta tälle vuosituhannelle saakka. Toivon, että saisin syksyllä opettaa samat kurssit uudelleen. Toinen kierros on aina hauskempi kuin ensimmäinen. Sellaista se, viikko on täydessä vauhdissa.

----

Blooming trees are one of the best things in the spring! These pink trees are always the first ones to start, but I still don't know what they are. From a distance they look totally pink, but once you come closer the flowers are actually nearly white. I just had to photograph them on Sunday evening, because the blue sky made so great contrast to them...

Today is a cloudy day for a change. I am not complaining though, because I saw photos from Finland in the news during the weekend, and I was shocked... What a terrible winter weather there!

    

The working week started with the church history early this morning. Now all the Protestants are spread almost all over Europe... Next week still the Counter-Reformation before the spring break. It was quite a time period! So much happened just in a couple of decades and meanwhile some heated the fires and others took turns in burning in them... It'll be great to reach the 21st century in May. I am actually hoping that I could teach the same courses again during the next school year. The second round is always more fun than the first one. A new week is progressing with full speed.

Ballerinakumpparit - Ballerina boots

Ostin joskus alennusmyynnistä kumiset ballerinat. Muistelen, että näytin ne silloin täällä blogissakin. Ette varmaan uskoneet, että ne on edelleenkin käytössä... En uskonut itsekään, mutta ne ovat ihan parhaat tossut roskien vientiin, ikkunanpesuhommiin, jne... ei haittaa pienet roiskeet. Taisi ne kerran mökillä hulpatakin veneestä noustessa. Ei paljon tullut harmia siitäkään, kunhan vain kaadoin vedet pois. Huippukengät siis, niin karmealta kuin ajatus muoviballerinoista samettinauhoilla kuulostaakin.

Tuli muuten kirkkaat ikkunat perjantai-illan pesukierroksesta. Nyt aurinko melkein häikäisee... hehhe. Edellisestä pesusta ehti kulua (hiukan liian) pitkä aika. Täällä on ilmassa niin paljon pölyä, että jos oikeasti haluaa katsella ulos puhtaista ikkunoista, niin ne on pestävä suunnilleen joka toinen viikko. Jotkut pesevät, enkä nyt liiottele yhtään, mutta itse en kuulu siihen joukkoon. (Vielä kun saisi tsempattua itsensä yläkerran kattoikkunoiden pesuun...) Siinä haasteessa, johon vastailin loppuviikosta, kysyttiin, missä asiassa olen tunnollisin. Nyt tuli selväksi, että minkäänlainen tunnollisuus ei päde ikkunoihin, eikä muuten myöskään vaatekaappeihin, jos nyt senkin tässä tunnustaisi samalla vaivalla. On se hyvä, että on joitakin asioita, minkä kanssa ei tule mieleenkään yrittää liikoja. Se tuo elämään sopivasti tasapainoa, kun avaa vaikka keittiön yläkaapin ja sieltä romahtaa päälle kasa tupperpurkkien kansia... (No, siinä kohtaa kyllä aina ajattelee jotakin ihan muuta kuin, että onpas mahtava tasapaino.)

----

Some years ago I found rubber ballerinas in sale. If I remember correctly, I told about them in the blog, too. You did not expect that I'd still wear them... Nor did I, but they are the best shoes for taking the trash out and cleaning windows, etc. Never mind for a few spills. Once at the cottage I accidently stepped out of the boat into the water and they got completely soaked. No problem though, that was a quick fix, I just poured the water out. Wonderful shoes indeed. 

By the way, the windows downstairs are fine and shiny now. Almost too shiny to enjoy (lol)! It's embarrassing to even count how many months it took me to finally clean them properly. There is so much dust in the air here around the city, that to keep the windows properly clean means that you'd need to wash them perhaps twice a month. Some people do, I am not exaggerating. For a reason or another, I don't myself feel any urge to do so. (Now I need to cheer myself up to get the upstairs skylights cleaned, too...)  

Sopeutumista - Adjusting

Meinasin otsikoida tämän kirjoituksen maahanmuutto-sanalla, mutta sitten ajattelin, että se kuulostaa hiukan vakavalta. Meitä pyydettiin jonkin aikaa sitten mukaan sellaiseen maahanmuuttaja-integraatio-projektiin. Siihen etsittiin paikallista kieltä puhuvia ja paikalliseen kulttuuriin sopeutuneita ulkomaalaisia mahdollisimman monelaisista taustoista ja ammateista. Projektin tavoitteena on näyttää, että maahanmuutto ei ole vain haitaksi ja harmiksi, vaan ulkomalaiset myös sopeutuvat ja elävät ihan tavallista elämää kaupunkilaisten seassa ja jopa rikastuttavat paikallista kulttuuria. 

Luulimme menevämme pari tuntia kestävään paikallislehtihaastatteluun, mutta sitten huomasimmekin samalla joutuvamme kasvoiksi ja sopetumistarinoiksi kunnan uusiin maahanmuuttomainosvihkosiin. Nyt sitten kyhäillään kasaan Suomeen ja Saksaan liittyviä tavaroita ja mm. kuivatellaan Bretzel-rinkeleitä, jotta saadaan rekvisiittaa projektiin liittyvään näyttelyyn, joka pidetään kevään aikana. Aika hauska juttu kokonaisuudessaan. Oli kivat haastattelijat ja muutenkin rento tunnelma ja kaikenlaisia teemoja ilmassa. Seuravaksi on vuorossa virallisten valokuvien ottamista kaupungintalolla... Kertoilen sitten aikanaan, miten projekti etenee.

----

I almost wrote the word 'immigration' as a headline to this post, but then I thought that it might sound too grand and serious. But anyway, we were invited to participate in an immigration/integration project few weeks ago. The town officers were looking for foreigners who speak the local language and come from different backgrounds and professions. The purpose is to show that immigration is not a negative matter, but there are foreigners who get adjusted to the local life style and may even enrich the local culture.

We thought first that it was just a two-hour interview for the local newspaper. It turned out that we'll end up in the town's new immigration brochures with our pictures and adjustment stories. Right now we are collecting material for an exhibition that is going to take place during the spring. Thus, drying up also some Brezels to decorate the German section authentically... We are quite exited to be part of this project. The persons who interviewed us were very friendly, the atmosphere was relaxed and there were all kinds of themes on the table. The next stage is taking the official photographs at the town house... I'll keep up up to day as the project goes on. 

Blogihaaste: Kahvikutsuilla

I have to begin by saying sorry to all the English speaking readers. This post is exceptionally only in Finnish, because it takes too long to translate the whole thing... Enjoy the pictures! A slightly too pink set, but anyway, it's spring, isn't it?

--- 

Sain Ninalta (Mietteitä matkan varrelta) Kahvikutsuilla-haasteen:

Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa. Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi. Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen äärellä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.

1. Mikä on sisustustyylisi?

Sisustustyylini koostuu sopivasta sekoituksesta uutta ja vanhaa. Valkoinen väri on pääosassa, lisäksi neutraalit beiget/pehmeän harmaat ja ripaus mustaa. Olen sen verran vaihtelunhaluinen, että sellainen neutraaliperusväritys toimii hyvin, koska siihen voi sitten aina yhdistää sitä väriä, mikä milloinkin sattuu innostamaan. Eli muutos syntyy pienillä asioilla, kuten tyynynpäällisten ja torkkupeiton vaihtamisella... ja taas tuntuu kaikki "uudelta."

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

Olohuoneeseen olen tainnut panostaa eniten. Se on yhdistelmä sisääntuloa, ruokailutilaa ja olohuonetta, joten siinä vietetään aikaa enemmän kuin muualla. Huonekaluja tai muutakaan ei ole tosin uusittu aikoihin, joten panostaminen on lähinnä järjestyksen vaihtamista, tekstiilien vaihtelua, jne. Nyt kun oikein ajattelen, niin viimeiset ostokset menivät kyllä keittiöön: musta tuoli ja tabletit pöydälle. Mutta kyllä sitä olohuoneen kohentelua tapahtuu useimmiten kuin muuta.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Kirpparikierroksiin ehdottomasti. Pikkurahalla saa kivoja juttuja, eikä tarvitse tietää varmaksi, että käyttää tavaraa monta kymmentä vuotta... vaikka tosiasiassa harkitsen kyllä aina sielläkin aika huolellisesti, mitä lopulta ostan ja suurin osa ostoksista jääkin pitkäaikaiseen käyttöön. On kirppareissa tietysti sekin hyvä puoli, että säästyyhän siinä luontokin, kun käytetylle tavaralle löytyy uusi käyttäjä. 

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Aika taloudellinen taidan olla noin niinkuin yleisesti ottaen. Ruokaan, tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin taidan panostaa ehkä hiukan enemmän, joten ehkä se sopii mainittavaksi. Täällä on aika hyvät valikoimat kaikenlaista ympäri vuoden. Ennenaikaan puhelinlaskut olivat tavallista suuremmat, mutta nykytekniikoilla niihinkään ei uppoa rahaa samalla tavalla. Luulen kuitenkin, että siinä en varmaankaan suostuisi säästelemään vieläkään, koska yhteydenpito ulkomailta käsin perheeseen on tärkeää.   

5. Mistä onnesta unelmoit?

Tästä kysymyksestä tulee mieleen, että mitä se "onni" oikein on... Taidan olla liian realisti kuvittelemaan lottovoittoja tai muuta sellaista "onnekasta." Lapsena tietysti aina toivoi löytävänsä kadulta rahaa ja sitten melkein törmäsi vastaantulijoihin, kun tutki tietä kävellessään... Miehen kanssa oli juttua vanhenemisesta muutama päivä sitten ja todettiin molemmat, että jossakin kohtaa kolmenkymmenen kohdalla lopetti odottamasta tulevaisuutta sillä tavalla, että ajattelisi, että siellä olisi jotakin, mihin ei nyt yltäisi. En tiedä kuulostaako se ihan kliseeltä, mutta arki on parasta. Minusta onni, jos sen ymmärtää onnellisuutena on sitä, että lähipiirissä on kaikki hyvin. Jos taas ei ajattele "onnellisuutta" sinänsä, vaan pelkkiä unelmia, eli asioita, mitkä voisivat olla hauskoja joskus tehdä, niin voisin vaikka matkustaa jonnekin kauas tai saada opiskelut valmiiksi tai jotakin sen sellaista... Mutta en ajattele, että siinä tulisi onni mukana, vaan paremminkin voisin nauttia sellaisista asioista, koska olen jo onnellinen muutenkin. 

  
6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Ehdottomasti se, jos perheessä sattuu jotakin kurjaa, oli se sitten sairautta tai muuta isoa harmia. Yksinäisyys taas on ehkä mielestäni pahin asia elämässä, jos miettii kysymystä siltä kannalta, että mikä olisi vaarallisin uhka onnellisuudelle. 

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Tämä on paha kysymys. Yritän olla tunnollinen melkein kaikessa, mutta siitä luonteenpiirteestä on minun kokemukseni mukaan suurimmaksi osaksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Yritän jatkuvasti opetella tekemään asioita "tarpeeksi hyvin," sen sijaan, että stressaisin itseäni kaikilla mahdollisilla yksityiskohdilla. Melkein kaikissa asioissa "tarpeeksi hyvä" on yleensä ihan riittävää, eikä sen yli menemisestä yleensä edes hyödy mitenkään erityisesti. "Tarpeeksi hyvä"-taktiikalla ehtii vielä sitä paitsi saada enemmän aikaan.

 
8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Inhimilliset virheet ovat yleensä kohtalaisen helppoja anteeksiannettavia, kun niitähän sattuu jatkuvasti jokaiselle. En osaa nimetä mitään tiettyä, kun ne taitavat mennä kaikki enemmän tai vähemmän samalla painolla. Anteeksiantamista tietysti aina helpottaa, jos asia on helposti selitettävissä, eikä pohjalla ole tarkotuksellisuutta. Yleisesti ottaen en ole muutenkaan pitkävihaista sorttia. Ärsyynnyn kyllä liiankin helposti ja turhaan, mutta en jaksa ikinä olla kovin pitkään vihainen.  

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Asioihin suhtautuminen tunteella. Mutta tässä täytyy varmaan mainita, että siinä on kaksi puolta. Hyvää se on mielestäni silloin, kun se johtaa terveeseen empatiaan ja kykyyn ymmärtää ihmisiä ja tilanteita. Huonoa taas, jos tunteet hallitsevat elämää niin, että järjen ääni hiipuu taustalle... Eli sellainen sopiva tasapaino on sen hyveen kanssa parasta. 

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Kyky hahmottaa nopeasti kokonaisuuksia. Ehkä nämä parhaimmat ominaisuudet ovat yleisesti ottaen hiukan karkeita yleistyksiä, kun tuskinpa kaikilla naisilla tai kaikilla miehillä voidaan sanoa olevan tietyt ominaisuudet. Joka tapauksessa miellän sellaisen selkeän kokonaiskuvan hahmottamisen enemmän miehiseksi kuin naiselliseksi ominaisuudeksi. Naisena koen, että sellainen kyky tuo turvallisuutta elämään, koska itse näen joissakin tilanteissa niin paljon yksityiskohtia, että kokonaiskuva hiukan kärsii.

Haasteeseen kuuluu jakaa se viidelle muulle, joten laitan sen näille äskettäin löytämilleni blogisteille:

My Villa May 

Monday TO sunday HOME

Ripaus tunnelmaa

Siirtolaisrouvana Baijerissa

Valkoisen Talon Tarina

Lautapelit - Board games

Rakastin lapsena Monopolin pelaamista. Sitten meni monta vuotta, etten juuri koskaan pelannut mitään. Viime vuodet olen sitten pelannut sekin edestä. Tytölle on kertynyt pelejä joka lähtöön. Strategiapelit on olleet suosiossa jo aika pitkään ja vastaan on pelattava ihan täysillä. Jos aion edes joskus voittaa, on parasta pelata taktikoiden ja ihan ilman armoa. Sen takia varmasti lautapelien pelaaminen käy rentoutumisesta itsellekin, koska siinä joutuu keskittymään täysillä. Viime aikoina olemme pelanneet useimmiten Rummikubbia, Dominionia, Carcassonea ja Cataniakin... Aina joku peli nousee ylitse muiden ja sitten pelataan muutaman viikon ajan sitä, kunnes joku toinen peli taas nousee pinnalle... Monopoli on ainoa peli, mitä en enää suostu pelaamaan. Siitä tuli varmaankin jonkinlainen yliannostus silloin lapsena. :-)

----

As a kid I loved playing Monopoly. Then for many many years I did not play almost ever any board games. Now during the last few years I have been playing so much that it surely covers for all those "board-game-less" years. Our daughter has a great collection of games and she loves them. Lately we play mostly strategy games of different sorts. In case I wish to win at least occasionally, I have to use all my ideas and play completely without showing mercy. Having to concentrate so completely is probably why I find it so relaxing, too. Lately we play Rummikub, Dominion, Carcassonne and Catan... Always the same game for some days or a week or two and then change it to something else. Monopoly is the only game I always say no to. I just can't play it anymore. I must have got some sort of overdosis of it as a kid. :-)

Ikivanha tilkkutyyny - An ancient patchwork cushion

Joskus varmaan ekaluokkalaisena tyttö halusi tehdä ihan itse minulle tilkkutyynyn. Kaapissa oli roppakaupalla paksuja puuvillatilkkuja, joten saatiin niistä sitten yhteistuumin tilkkutyyny kasaan. Muistaakseni jouduttiin sisätyynyäkin hiukan pienentämään, että saatiin se sopimaan tillkujen sisään, mutta lopputuloksena oli kaikkien aikojen suosikkityyny. Tilkut sopivat yhteen enemmänkin niiden sävyjen pehmeyden kuin varsinaisten värien vuoksi. Ehkä se onkin juuri ne pehmeät sävyt, miksi pikkutyyny sulautuu helposti melkein mihin tahansa yhdistelmään.

Olen niin iloinen, että auringonpaiste jatkuu... Ihan mahtava kevät!

----

I think my daughter must have been on the first grade when she wanted to sew a patchwork cushion for me. At the time we had loads of patchwork material left from some other projects, so we sat down and made one. It turned out to be my favorite cushion cover ever. The colors don't really match, but since all the shades are muted, the end result is rather pleasing to the eye. I guess it is just those muted shades, why this fav cushion is so easy to combine with almost any other cushion covers. It somehow always finds its place.

I am so happy, the sun keeps shining... What a spring we have!  

Suosikkiyrtit - My favorite herbs

Timjami ja basilika. Niitä ilman en pärjää keittiössä viikkoakaan. Ei niitä nyt ihan jokaiseen ruokaan mene, mutta me syödään niin paljon pastaruokia ja vihannesjuttuja, että niille kahdelle yrtille on aina tilausta. Basilika on hieman rajoittuneempi tapaus, mutta timjami antaa makua melkein mihin vain. Kanacurry- ja kookoskastikkeista, tomaattipohjaisiin pastasoosseihin, vihannespaistoksista lasagneen, uuniperunoihin ja jopa paikalliseseen Stoofvlees-lihakastikkeeseen. Kesällä timjami kasvaa hyvin parvekkeella, mutta kyllä se talvisin yrttihyllyltäkin ostettu versio kestää useamman viikon. Vaikka viherrys loppuisikin, maku on ihan tallella vaikka kasvi alkaisikin jossakin vaiheessa muuttua harmahtavaksi ja kuivaksi.

----

Thyme and basil. I don't think I'd manage a week in the kitchen without these two. I don't use them to every dish, but I guess we eat so much pasta and vegetable meals that these two herbs are just a must in my kitchen. Basil is a slightly more limited case, but thyme is totally variable. It goes with almost anything from chicken curry and coconut sauces, tomato-based pasta sauces, from the roasted vegetables to lasagne, from the roasted potato wedges to the local meat stew, Stoofvlees... During the summer season, thyme grows well in a pot at the balcony. During the winter season, however, a bought plant from a supermarket keeps easily for several weeks, too. And even once it begins to dry and turn silvery gray, you can still use it without any problems... The taste does not disappear anywhere.      

Australia ulkomailla - Australia abroad

Joskus sitä ulkomailla asuessaan ilahtuu naurettavan tosissaan aika pienistä jutuista. Vaikka kun ruokakaupassa huomaa pussillisen australialaista lakritsaa. Ei se maku tietenkään ihan samanlainen ole, kuin pohjoisessa, mutta niin läheltä liippaa, että ei tule mieleenkään valittaa. Viime aikoina on aussilakun lisäksi sen verran usein löytynyt myös suolaisia hollantilaisia salmiakkeja, ja jopa joitakin Malacon karkkejakin, että tässähän kohta lakkaa ihan kokonaan ikävöimästä suomalaisen ruokakaupan parasta osastoa eli ylipitkää karkkihyllyä. Näitä ilahduttavia löytöjä tehdessään ei kuitenkaan oikein kehtaa kenellekään tunnustaa, että ajaa autolla monen kilometrin ylimääräisen lenkin päinvastaiseen suuntaan ja jonottaa parkkipaikkaa tungoksessa naurettavan pitkään vain saadakseen oikeanlaisen karkkipussin... Veikkaanpa kuitenkin, että melkein kaikkien ulkomailla asuvien mielestä sellainen käytös on ihan normaalia. Se on sellaista puhdasta kotimaan (lue: karkkihyllyn) kaipuuta. 

----

Sometimes when living abroad one gets ridiculously happy for little things. Like when you find a bag of Australian liquorice in the supermarket. The taste is naturally bit different than in the North, but yet so close that it does not even occur to complain for the little difference. Besides the liquorice, I lately count myself lucky to have regularly found few other sorts of salty black candies from the Netherlands, too. Then a few times even some candies made by the Swedish Malaco... I think I will soon stop missing the best supermarket department in Finland, namely the extra long candy shelf. The crazy thing about living abroad is, that when you find something you have missed, you do things that only those who themselves live abroad consider completely sensible. Like driving many kilometers extra to the opposite direction and queuing to an overly filled parking lot for a ridiculously long time, just to get a right kind of bag of candy...  You probably think me silly, but let's just simply agree that it means missing the home country (that is, the candy shelf in my home country).    

Työn alla - In the making

Kaapissa on ollut pieni pino Tilda-kangastilkkuja odottamassa inspiraatiota. Lauantain iloksi kokosin niistä tyynyn etuosan. Kauniista kuvioista huolimatta täytyy sanoa, että parempiaiakin materiaaleja on olemassa tilkkutöiden ompelemiseen... Nämä olivat nimittäin sen verran löysästi kudottuja kankaita, että joka ikinen tilkku tuntui venyvän jokaiseen suuntaan. En voi sanoa, etteikö minua olisi varoitettu, mutta tulipahan nyt sitten todettua sama ihan omallakin kokemuksella. :-)

Olen vielä hieman epävarma, minkälaista jatkokehittelyä tälle tilkkutyynylle on tulossa, mutta tänään on niin lämmintä, että taitaa olla viisainta suunnata ulkoilemaan sen sijaan, että näpertelisi kotona...

----

I have had some Tilda-patchwork material in the storage waiting for inspiration. On Saturday I sew together a front piece for a patchwork cushion. Though the prints are totally cute, I have seen better quality materials for patchwork... These were namely so loosely woven that the pieces kept stretching to all directions. Not good, when you try to make the seams match...  I can't say that I was not warned in advance, but sometimes you just have to try for yourself. :-)    

I am still bit insecure as to what should be my next step in proceeding with this cushion cover, but it's so warm today, that it's better to get into the sun rather than sit inside and sew...

A pizza by my kitchen assistants

Tytön lomaviikko oli aika kaveritäytteinen suurimmaksi osaksi meillä, hiukan myös muualla. Vaati hieman organisointia saada aikataulut pelaamaan. Perjantain kaverukset leipoivat iltapäivällä pitsaa. Taikinan tein valmiiksi, jotta lapset eivät joutuisi liian kauaa odottamaan ruokaa. Kahden kokonaisen pitsapellillisen sijasta assistentit halusivat tehdä pikkupitsoja, joista kyllä tuli melkein lautasen kokoisia. "Tilasin" itselleni täytteeksi kinkkua, herkkusieniä ja artisokkaa. Juustoa oli yllinkyllin ja lopputulos oli herkullinen. Salaattiin jogurttikastike ja siinä oli meillä herkkulounas... Mukava, että on keittiöapulaisia aina välillä.

----

The vacation week of our daughter was filled with meeting friends. It was bit of a hassle to get all the schedules to work out. On Friday the girls baked pizza in the afternoon. I prepared the dough, so that the kids would not starve while waiting for food... In stead of two big ones, the girls decided to go for several mini pizzas that finally turned out to be almost the size of a dinner plate. I "ordered" from the kitchen assistants a pizza with ham, mushrooms and artichokes. It was topped with plenty of cheese and the end result was just delicious. Then just a big bowl of mixed salad with yoghurt dressing and our lunch was ready... It's wonderful to have kitchen assistants once in a while, isn't it?

Narsissipelto ja ystävyys - A field of daffodils and friendship

Öisin sää on ollut aika viileä. Aamulla on aavistuksen verran kuuraa maassa, mutta aurinko paistaa ja päivän aikana lämpötilat nousevat viiteentoista asteeseen. Narsissit ovat alkaneet kukkia. Siellä täällä on joitakin auenneita, ja loput nuput näyttävät siltä, että viikonlopun aikana koko pelto kukkii ihan täysillä... Pelto on ehkä hiukan liioteltu nimike, mutta narsisseja on tuolla alueella ainakin 30 neliömetriä, ehkä enemmänkin. Varmaankin ne ovat jotain sellaista lajiketta, joka leviää erityisen hyvin, koska minusta tuntuu, että niitä on vuosi vuodelta aina vain enemmän...

Eilen oli kiva iltapäivä ystävän kanssa. Veimme lapset sisäleikkipaikkaan lomaviikon kunniaksi. Se on hiukan sellainen traditio, mitä lapset tietävät aina odottaa, kun saavat koulusta lomaa. Meillä tosin taisi olla yksi viimeisimmistä kerroista, tyttö kun alkaa olla jo sen ikäinen, ettei leikkipaikat enää kovin pitkään kiinnosta. Lapsilla oli hauskaa, mutta niin oli meilläkin. Hyvät ystävät tunnistaa ehkä parhaiten siitä, että välillä saa nauraa katketakseen ja seuraavassa hetkessä voidaankin olla ehkä jossakin vakavassakin teemassa... Rennointa on, ettei tarvitse punnita jokaista sanomistaan montaa kertaa. 

 

----

During the nights the weather has been rather chilly. In the mornings there is bit of light frost on the ground, but the sun is shining bright. During the days the temperature rises up to even 15 Celsius degrees! Daffodils began blooming. Here and there you can find one or two flowers that have gone open. The rest of them look like they'll be blooming after the weekend, too... Calling this plantation a "field" is perhaps bit exaggerated, but I think there might be at least 30 square meter flowers, perhaps even more. I suppose they are some particular sort that spreads easily, because it seems to me that there are more of them every year...

We had a fun afternoon yesterday. My friend and I took the kids to an indoor play ground to celebrate the school holiday. It's bit of an tradition, what the kids always know to wait for. The kids had fun, but so did we adults, too. I am convinced that one can often recognize good friends by how the conversations flow... :-) One moment you may both laugh your heads off, and the next moment you find yourselves at some serious theme that you just have to get sorted out, until you both burst out to laugh again... It's not about counting topics or moments of laughter, but about the fact that the flow of the conversation means that you can talk openly about whatever crosses your minds and feel relaxed together.