Näin loman aikana ihanat rannelämmittimet. Niistä inspiroituneena ajoimme veljeni vaimon kanssa lankakauppaan. Kotilaituria voi kyllä vain suositella. Ihania lankoja ja pieniä sisustustuotteita. Jos siellä suunnalla ajelee, niin ehdottomasti kannattaa pysähtyä tuossa kaupassa. Tilaaminenkin taitaa onnistua.
Tosiasia kuitenkin on, että en ole mikään neulojalahjakkuus. Olen ennenkin maininnut, että en osaa tehdä ohjeiden mukaan yhtään mitään, enkä tiedä mitään muita silmukoita kuin oikein ja nurin. Kovin suuret lankaostokset jätän siis suosiolla niille, joilla on taitoa saada langoista jotakin aikaan. Ne rannelämmittimet, mitkä lomalla näin vaikuttivat kuitenkin olevan täysin yksinkertaista suoraa putkea, joten uskaltauduin yrittämään. Tyylillä yritys-ja-erehdys niistä ei ole tulossa ihan muistikuvaa vastaavia, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Näytän ne kyllä, kunhan ne valmistuvat tässä tulevien viikkojen aikana.
Neulomisideaan tartuin itseasiassa siitä syystä, että huomasin loman aikana mietiskellessäni, että viime vuoden aikana tein aivan liian vähän mitään luovaa. Minulle luovat jutut on niitä, mitkä oikeasti rentouttavat ihan eri tavalla kuin mikään muu tekeminen. Jos on liian väsynyt ja stressaantunut, niin sitä ei tietysti oikein keksikään kovin kummoisia ideoita tehtäväksi. Ja sitten jos sattuukin keksimään, niin toteutus kaatuu helposti jo siihen, että täytyisi ehtiä hakemaan jotakin tarviketta kaupasta ennen kuin voi aloittaa. Tai viimeistään siihen, että lopulta tuntuu, että aikaa ei sittenkään ole tarttua siihen tekemiseen.
Kesäloman aikana ajattelin, että näin ei tule jatkumaan. Kirjoitin itselleni listan asioista, mitkä minua yleensä rentouttavat, ja päätin, että nyt alan systemaattisesti toteuttamaan niitä pieniä juttuja. Sellaisia niin minimaalisia juttuja, mihin ei kulu kuin muutama minuutti päivässä, mutta mitkä kuitenkin nollaavat ajatukset ja virkistävät. Ajattelin, että jo on kumma, jos ei sellaisiin löydy aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti