Leipuri leipoi viikonloppuna kolmannen adventin kunniaksi minitorttuja. Torttutaikinalevyt (täällä valmista, pakastettua croissant-taikinaa) leikataan neljään osaan, taittelut, täyttäminen, voitelu ja - voilá! Keksin kokoiset tortut tuntuvat kevyemmiltä, kuin suuret. Keveyteen vaikuttaa tietysti ainoastaan koko. Useamman jos syö, on samassa tilanteessa kuin suurempienkin torttujen kanssa... Joka tapauksessa pienet, somat torttuset ovat hauskan näköisiä ja sopivat hyvin katettavaksi pipareiden ja muiden joulukeksien rinnalle. Niitä muita ei tosin ole vielä leivottu.Saksalaisesta jouluperinteistä olemme soveltaneet itsellemme muutamia keksireseptejä, jotka leivotaan myös joka joulu. Tänä vuonna luotan leipuriin. Intoa ja sitkeyttä riittää, joten minun osani on vain ohjailla toimintaa... Pähkinämurskat, kookoshiutaleet ja mausteet odottavat kaapissa, joten eiköhän tässä pikkuhiljaa päästä etenemään.
Tarjoilulautasen alla on nimikoitu sinivalkoinen keittiöpyyhe. Ystäväni oli nimikoinut minulle useamman samanlaisen. Ne ovat niin kauniita, että en meinaa raaskia niitä ottaa käyttöön. Keittiöpyyhkeiden kanssa tunnustan olevani hiukan omituinen - yritän aina säästellä niitä uusina, ettei niihin vain tulisi tahroja... Ja nehän materiaalin puolesta nimenomaan kestävät jopa melkein keittämisen, joten niistä ei tarvitsisi olla niin huolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti