Viikon väläykset

Minulla oli lapsena luokkakaveri, joka odotti minua usein aamuisin urheilukentän portilla. Erään viikon aikana, monena aamuna, kaveri yritti valoittaa minulle huomaamaansa tosiasiaa, että reaaliaika olisi nopeutunut. Minun aikani kulki silloin niin hitaasti, etten oikein päässyt kärryille ajatuksesta. En vaikka kuuntelin aamuisin luennon toisensa perään. En muista, mistä kaveri väitti asian johtuvan, mutta kyllä minustakin nyt jo tuntuu, että aika kuluu entistä nopeammin.

Tajusin muutama päivä sitten, että parin vuoden päästä olen tuntenut mieheni puolet elämästäni. Aika on kulunut nopeasti. Muistan, kun äitini sanoi isästä niin ja ajattelin, että itselläni menee ikuisuus, että olen sellaisessa tilanteessa. Siitä ikuisuudesta tuleekin huomattavasti lyhyempi kuin silloin luulin. Irrallisena ajatuksena niin nopea ajankulu on aivan omituinen, koska meistä kumpikaan ei ole mielestäni muuttunut miksikään. Ehkä olemmekin, mutta koska muutos on tapahtunut yhdessä ollessa, meistä ei sitä kumpikaan huomaa.

Eilen pääsimme poikkeuksellisesti pitkästä aikaa iltalenkille kahdestaan. Sade hellitti lopultakin puoli kymmeneltä. Kun ei tarvinnut huudella ohjeita pyöräilijälle ollenkaan (pysähdy, varo risteystä, sieltä voi tulla auto, odota, pysy reunassa...), huomasimme, että ehkä kymmenen vuoden sisällä olemme taas ihan kahdestaan. Ei siinä kahdestaan olossa mitään ole pielessä, mutta se ajatus, että kolmas olisi pois tuntuu silti surkealle. Olen aina ihmetellyt sitä, että keskiverroin keskieurooppalaiset nuoret asuvat kotona suomalaisnuoria kauemmin. Nyt ajattelen, että se on loistava idea. Joskus ihmettelin sitäkin, miksi kaikki eivät lähde heti ulkomaille, kun valmistuvat. Nyt ajattelen, että toivottavasti omani ei lähde yhtä nopeasti, kuin itse lähdin.

Joskus elämä tuntuu liian lyhyeltä ja aika kuluu liian nopeasti. Eilen oli sellainen päivä. Saanen vakavuuteni kuitenkin anteeksi, koska olosuhteet olivat kaikinpuolin poikkeukselliset ja olin siksi turhan sentimentaalinen ja hiukan "out-of-sorts" muutenkin. Olisi varmasti pitänyt noudattaa neuvoa ja pyytää itse itseäni pelaamaan erä Kimbleä.