Ostin kesäpaidan. Se ei ole oikein oman värinen eikä oikein oman mallinenkaan. Nyt on taas muoti sellaista, ettei mikään käy päälle. Itse asiassa minusta on jo useamman vuoden tuntunut siltä, että mikään ei käy päälle, kun kaupassa sovittelee.Nyt ajattelin, että koska niin monille muille tuntuu kaikki käyvän ihan hyvin, vika saattaa olla enemmän ajatuksessani kuin missään muussa. Ajattelin alkaa rikkoa omia rajojani ja ostaa ainakin joskus sellaista, mikä näyttää edes jotenkin sopivan, vaikkei se olisikaan niin tismalleen. En tiedä, onko tässä menestystä, mutta johonkin tiettyyn muottiin jämähtäminen vasta huonoa onkin. Silloin jää lopulta niin toivottomasti kaikesta jälkeen, ettei löydä enää mistään yhtään mitään. Se vasta pahalta kuulostaakin. Parasta siis vieriä (edes hitaasti) ajan mukana eteenpäin, vaikkei minusta kyllä ikinä mitään "ajan tasalla" olevaa tulekaan. (Ilman sen suurempaa psykologiaa tämä kirjoitus jo sinänsä näyttää, että olen ihminen, joka ei tällä alueella helposti pysy mukana. Vastustanko muutosta? Toivonko jatkuvuutta? Tiedä sitä, mutta joka tapauksessa, jos joku vaate tuntuu päällä mukavalta, haluaisin mieluummin uuden samanlaisen kuin jotakin muuta.)
Onpahan nyt ainakin kesäpaita, joka olikin vahingossa liian ja leveä pitkä yhdistettäviksi hameisiin, joihin sitä ajattelin. Lisäksi se on liian haalea ja ohut yhdistettäväksi ruskeisiin tai mustiin pellavahousuihin, mitä myös kaupassa harkitsin. Onneksi kaapista löytyi äidiltä pari vuotta sitten perityt vanhat farkut. Niiden kanssa paita sopii parhaiten. Valkoisiin farkkuihin sopisi myös, mutta ne ovat sitten oma tarinansa. Sellaisten löytäminen lienee melkein mahdotonta, kun tavallisetkin, hyvin istuvat farkut ovat kiven takana.
Onko teistäkin yhtä vaikeaa löytää itsellenne (ja toisiinsa) sopivia vaatteita?
Epätoivoista tämä naisen elämä toisinaan, eikö!?!
Hyvin istuu päälle ja kauniilta näyttää. Mä kävin eilen etsimässä kesämekkoa ja melkein löysin. Onneksi jätin kauppaan, kun oli toi melkein...:)Onneksi en sitä juhannukseksi tarte vaan vasta sen jälkeen.
VastaaPoistaOn paljon vaatteita jotka kyllä "sopivat minulle" - siis jos joku ulkopuolinen katsoisi niitä mun päällä, mutta jotka eivät kelpaa mulle koska ovat liikaa jotakin. Tai liian vähän jotakin. Olen tullut äitiini (ja hän kuulemaa omaansa...) ja olen himputin tarkka siitä mitä päälleni laitan.
VastaaPoistaTämä EI tarkoita että vaatteet jotka sitten valitsen olisivat "hienoja" tai välttämättä mitenkään muodikkaita tms. Mää en vaan "pysty olemaan" jos vaatteet jotka mulla on päällä ovat itselleni siinä hetkessä vääränlaiset.
Joku voisi ajatella että pitääkö niitä vaatteita nyt sitten muka ajatella niin paljon, eikö se ole ihan sama mitä panee, niiden tarkoitus on vain suojata kylmältä tms. Kyllä ne minulle ovat aina olleet paljon enemmän.
Mun on kyllä ihan helppo löytää vaatetta josta pidän ja jotka käyvät, mutta sen olen pannut merkille että tiettyjä mun semmosia perusjuttuja ei meinaa välilä löytää mistään jos ne sattuvat olemaan pois muodista. Pidin esim. vuosikaudet niin paljon mustaa neulepooloa kaiken kanssa melkein kesät talvet että ystävät vinoilivat jo tavaramerkistä. Nyt ei ole mustaa pooloa näkynyt vuosiin mulla kun en ole yksinkertaisesti löytänyt kunnollista. Sen pitää olla JUSTIIN oikean muotoinen, oikeaa materiaalia jne. jotta ostan sen. Mieluummin olen ilman.
Eli löydän kyllä suht helposti mutta mulla on hyvin tarkka sihti ja tiedän aina tarkasti mitä haen. Mulla on päässä mielikuva ja sen kanssa menen kauppaan ja näen suunilleen ovelta onko ko. kaupassa se tuote vai ei.