Suklaamurukeksit

Meidän aikuisten lepäillessä melkein koko viikonlopun ilkeässä vatsataudissa, tyttö on täyttänyt urakalla tehtäväkirjojaan. Vastaan tuli suklaakeksiresepti. Tänään olin itse jo sen verran eilistä paremmassa kunnossa, että suostuin leipomiskaveriksi. Hyviä tuli, vaikka tavallinen tumma suklaa sulikin taikinan sekaan.

Tyttö kehui keksejä maailman parhaiksi. Sellaiset superlatiivit ovat kuitenkin sen verran ahkerassa käytössä, että seuraava yritys on todennäköisesti vuorostaan myös maailman paras. Oikeastaan siinä on asennetta. Parasta katsoa eteenpäin ja aina ylittää kaikki edeltänyt kevyesti. Aikuisen ongelmina lienevät jatkuva kriittinen vertailu ja liian pitkäkestoinen muisti. Lapsen jokainen päivä yllättää ihmeellisesti ja ilo nyt saavutetusta voittaa mennen tullen kaiken vanhan. Se on sopivanlaista kevytkenkäisyyttä, vaikka sitten maitoa hörpättyään sanoisi jopa: "Äiti, mä niin RAKASTAN näitä keksejä!" Se sulanut suklaakin on kuulema parasta juuri niin.