Olen selviytymässä 1900-luvulle. Jostakin syystä henkilökohtainen mielenkiintoni rajoittuu ajanjaksoon 0-300 jKr. Sen jälkeen on tietysti tapahtunut vaikka mitä. Ajatus pyörii nyt tässä aihepiirissä, joten sallinette pienen sukelluksen teologiaan.Jonkin aikaa sitten vastaan tuli mielenkiintoinen lause: "The historical circumstances of the first century are not normative for Christians in later centuries, but the apostolic teaching given in those historical circumstances is normative." (E. Ferguson, The Chruch of Christ, 1996, p. xviii) Käännettynä suunnilleen: "Ensimmäisen vuosisadan historialliset olosuhteet eivät ole normatiiviset myöhempien vuosisatojen kristityille, mutta apostolinen opetus, joka noissa historiallisissa olosuhteissa annettiin, on normatiivinen." Mielestäni se oli hyvin tiivistetty ajatus.
On olemassa olennaista ja epäolennaista. Joskus kirkko-/seurakunnat roikkuvat kiinni epäolennaisessa, kuten vaikka jumalanpalveluskaavassa tai -kaavattomuudessa, tai muissa sellaisissa tavoissa, missä yritetään "toistaa" ensimmäisen vuosisadan ulkonaisia piirteitä. Parempi olisi kohdistaa huomio olennaiseen, ulkonaisista yksityiskohdista "sisäisiin." Kirjoittajan mukaan asiasisällön tulisi seurata mahdollisimman kiinteästi apostolien jättämää perintöä. Se on se olennainen, mitä tulee vaalia. Muu on kulttuurisidonnaista ja saakin muuttua ajan mukana, mutta perussisältö, evankeliumi yksinkertaisessa perusmuodossaan, ei saa muuttua. Se on se, mikä on tarkoitettu jatkuvaksi.
(Valokuvilla ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa. Laitoin ne vain kevennykseksi.)
Ai niin, vielä sen verran, että se kaavioidea kantoi sujuvasti 1600-luvulle saakka. Loput vuosisadat eivät enää tiivistyneet yhtä siistiin pakettiin, enkä halunnut pakolla vääntää. Niille on keksittävä jotakin muuta. Väkinäiset kaaviot eivät tee oikeutta aiheille eikä ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti