Taulun paikka

Naapurin vanha täti käy meidän lomien aikana aina hoitamassa hamsteria ja kastelemassa kukkia. Kerran hän kysyi minulta ihmeissään, miksi meillä on kaikki taulut ripustettu niin alas. Ei minulla siihen ollut helppoa katselukorkeutta kummempaa selitystä. Minun logiikkani mukaan, jos taulu on pöydän päässä, se on kiva nähdä istuiltaan taittamatta niskojaan, jne.

Viime aikoina olen katsellut muutamia BBC:n period drama -filmejä. Huomasin, että niissä on tosiaankin kaikki taulut ripustettu korkealle ja moneen kerrokseen. Ei näyttänyt hullummalta. Eilen päätin sitten siirtää yhden taulun toisten "samanlaisten" luo yhdeksi kokonaisuudeksi. Olen tyytyväinen yhdistelmään. Jotenkin ne täydentävät toisiaan, vaikka kehykset ovatkin ihan erilaisia. Kranssin viereen pitää keksiä vielä jotakin, mutta siinä onkin hyvä syy kierrellä kirpputoreja syksyllä loman jälkeen.

Taulujen ripustamisessa on yksi pieni ongelma. Jotkut katsovat paikan ja merkitsevät merkin seinään. Minä katson paikan noin suunnilleen, laitan taulun lattialle ja lyön naulan siihen, mihin ajattelen sen tulevan. Usein se onnistuu, aina ei, joskus ei kahdellakaan yrittämällä. Eilen löin tietysti sitten ensimmäisen naulan väärään kohtaan. Onneksi reikä peittyi taulun taakse. Luulisi silti, että ihminen oppisi ajan kanssa jotakin. (Ainakin omista toimintatavoistaan.)