Uusi alku

Niin se lukukausi sitten alkoi. Kolme kurssia - kaikki lilliputtiluokilla. Toisen vuoden opiskelijoita on englanninkielisellä puolella vain muutama, joten kaksi kurssia vedän ohjattuna "lukemisena" ja vain yhden luennoimalla. Ranskankielisiä on isot ryhmät, sekä toisella, että myös nyt taas ensimmäisellä luokalla. Taitaa olla pakko aloittaa ranskankielen opinnot jossakin vaiheessa minunkin... Mies on innoissaan aloittamastaan kielikurssista. Olivat jo oppineet kertomaan itsestään. Melkein käy kateeksi. Se kun on niin kiva tunne, kun alkaa oppia jotakin ihan uutta ja voi heti laittaa opitun käytäntöön.

Tänään saimme mukavan pyynnön, kun eräs kihlapari pyysi meitä pitämään heille avioliittoon valmistavan "kurssin." En nyt muista onko sillä edes nimeä suomeksi, mutta joka tapauksessa se on avioliittoon liittyvien teemojen käsittelyä. Sellaiset "kurssit" on hauskaa ja rentoa yhdessäoloa vakavamman keskustelun lisäksi.

Kiva mieli oli siitäkin, kun sain raivattua toimistonurkan uudelle opettajalle, joka saapui viikonloppuna. Jotenkin oli sellainen fiilis, että se pitäisi saada ajoissa valmiiksi. Kun menin toimistolle käymään alkuviikosta, huomasin, että hän oli jo tuonut tavaroitaan ja järjestänyt kirjojaan hyllyyn. Olin iloinen, että sain sen ajoissa raivattua, koska toimisto näytti olevan hänelle tärkeämpi asia, kuin mitä olin itse ajatellut.

Nyt ensimmäisen päivän päätteeksi on energinen ja innostunut olo. Aurinkokin paistoi niin ihanasti, että ei tarvinnut vaihteeksi edes takkia. Oli pehmeä lasku uuteen lukukauteen.