Kurpitsat ovat jotekin vastustamattomia. En tiedä, onko se niiden muoto, väri vai mikä, mutta niiden ohi on vaikea kävellä. Jos minulla olisi oma piha, niin luulen, että kasaisin syksyisin ulko-ovelle kauhean kasan erilaisia kurpitsoja. Pari kynttilälyhtyä niiden väliin ja siinä olisi hieno asetelma ilman mitään kommervenkkejä.Saksassa asuessani ranskalainen ystävättäreni järjesti yhtenä syksynä oikein isot illanistujaiset. Mitäkö söimme? No, kurpitsakeittoa tietenkin. Siihen jatkoksi sitten vielä suolaista piirakkaa. Oli kivat juhlat ja kaikki söivät monta annosta lämmintä, makeahkoa ja oranssinväristä keittoa. (Lupaan, että tämä on viimeinen sosekeittoresepti vähään aikaan.)
Ranskalaisen naapurin kurpitsakeitto
1,5kg painoinen syötävä kurpitsa, kuorittuna ja siemenet poistettuna
kaksi sipulia, suurina lohkoina
peruna, palasina
vettä
suolaa ja pippuria
Laita vihannekset veteen kiehumaan, lisää mausteet. Soseuta, kun vihannekset ovat pehmeitä. Mausta lisää, jos on tarpeen. Tarjoile ranskankermanokareen kanssa.
Sitä alakerran naapuria on usein vieläkin ikävä. Hän oli sellainen, jonka kanssa yhdessä hehkutettiin vaateostoksia, vaihdettiin pukeutumisideoita, esiteltiin kampaamokäynnin tulokset ja pohdiskeltiin elämää teekupit kädessä. Mutkattomasti, niin, että molemmat koputtelivat vuorollaan toisen ovelle, kun oli jotakin asiaa. Ihan mitä tahansa. Aina, kun teen tätä keittoa ajattelen tuota ranskalaista ystävääni. Se onkin ystäviltä saaduissa resepteissä parasta. Niihin liittyy aina pala elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti