Aamulla klo 8 otin kuvan luokkahuoneen ikkunasta. Oli ihanan kirpeä sää, paljon sumua maan pintaa lähellä ja kuitenkin kirkas taivas sumupilvien yläpuolella. Niin rauhallista, että suuri varis nokki löytämäänsä ruokaa tien penkalla ja vähät välitti liikenteestä.Illalla tyttö alkoi maalata pientä pöytäänsä itse valitsemallaan maalilla. Missä lie sumussa olin rautakaupassa käydessä, kun mukaan sattui alkydimaali. Melkein kielsin koko maalaamisen ikuisten tahrojen pelossa. Aika hyvin se kuitenkin onnistui, eikä sotkeutunut mikään. Muutaman kerran pensseli ulppasi todella syvälle, mutta muuten sujui "niistäminenkin" ja valumajälkiä ei tullut nimeksikään. Värin valinta oli tytölle lähestulkoon itsestään selvyys. Muistelen, että minulla oli samanikäisenä isän maalaama vaaleanpunainen pyörä ja kirjoituspöytä. Tykkäsin molemmista kovasti.
Ilta-aurinko paistaa parvekkeelle talon taakse aika paahteella. Edelliset keittiöntuolit saivat siirron parvekkeelle, kun löysin kirpparilta kaksi kahden ja puolen euron tuolia, jotka olivat edellisiä ehommat. Nyt on etsinnässä metallinen, ruostunut pyöreä parvekepöytä. Luulen kyllä, että sellaista etsivät muutkin. Voi olla, että jää löytämättä, mutta nuo tuolit hiukan kuin kutsuisivat sellaista seuraansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti