Koska se tee-suklaayhdistelmä ei tehonnut virkistävästi, niin ajattelin kokeilla aktivointia. Raivasin, imuroin ja laitoin pesukoneen pyörimään. Oli yllättävän tehokas metodi! Keksin siinä edestakaisin ryntäillessäni, että voisin ommella jyväpussiini uuden päällisen. Se on vieläkin niin ahkerassa käytössä, että ajattelin uuden päällisen hiukan piristävän. Voin joskus tulevaisuudessa muistella parantunutta selkävaivaa kangaskuosien rytmittämän ajankulun mukaan. Kaikista kipein oli luonnonvalkoinen päällinen, seuraavaksi tuli raidallinen, toivottavasti viimeiseksi tämä turkoosikukallinen...Turkoosikukallista kangasta olikin jäänyt kaappiin monta metriä pitkä ja noin 50cm leveä suikale. Jyväpussin jälkeen innostuin ompelemaan siitä vielä kaitaliinan ruokapöydälle. Jotenkin väri sopi hyvin syksyiseen koulunalkufiilikseen. Tuollaisia kaitaliinoja tarvitsee aina, joten vaihtelu on hyödyksi. Liinoilla on tässä taloudessa tapana tahraantua pysyvästi, vaikka ideana onkin, että vain keskellä pöytää oleva liina ei likaantuisi suuren liinan tapaan. Joka tapauksessa, liina kuin liina, niin aina voi olla varma, että siihen putoaa pari tippaa kastiketta, ruiskahtaa ketsuppia tai mitä tahansa muuta... Joku Murphyn laki varmaan sekin. (Syö vaikka kerran ilman liinaa, niin pöytä taatusti kiiltää puhtauttaan, vaikka oikein yrittäisit sotkea.)
Nyt ei tarvita kuin tiilenpunaiset tai valkoiset lautasliinat, paljon valkoisia kynttilöitä, kunnon ruokaa ja hyviä ystäviä pöydän ääreen. Viikonloppu on tulossa, joten eiköhän me jotakin keksitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti