Syntymäpäivä

Mies viettää tänään 37-synttäreitään. Vieraita kutsuttiin jo eilen. Oli mukavaa! Tänä aamuna tarjoiltiin sitten vielä erikoiskoristeltu kakunpala sammumattoman kynttilän kanssa. Ja annettiin paketteja. Sankari oli iloinen kaikista lahjoista.

Hetki sitten soi ovikello. Postimies toi vielä yhden suuren paketin. Tyttö ei meinannut pysyä nahoissaan, kun paketin sisältö jännitti niin kovasti. Siispä hän soitti isälle töihin ja kertoi suuren paketin saapuneen. Varsinainen tarkoitus oli kysyä saisiko paketin jo aukaista, mutta se kysymys jäikin häkeltyneenä kokonaan esittämättä, kun isä niin kohteliaasti kiitti saapumisilmoituksesta ja kertoi, että oli tiennyt paketin olevan tulossa.

Hetken mietittyään tyttö soitti uudelleen ja sai tietysti heti luvan avata paketin. Joten nyt on jännitys huipussaan...

Happy birthday!

Kiittämättömyys on maailman palkka

Kävimme ruokakaupassa ja siellä oli vaikka minkälaista tarjoilua lauantain kunniaksi. Tyttö pyysi päiväruoaksi jotakin, mitä siellä maistettiin. Lupasin ihan huvikseni. Ajattelin, että onhan se kiva, jos tänä lauantaina lapsi voi valita mitä syödään. Niin tehtiin. Nyt se istuu vieläkin pöydässä ja kiukuttelee, kun siitä ruoasta tuleekin huono olo eikä muutenkaan jaksaisi syödä lautasta tyhjäksi. Ja kaupassa se ruoka oli paljon parempaa. Fiksuna kasvattajana yritin hivuttaa hiukan edes syyllistä mieltä sinne päin, kun ruoka kuitenkin oli nimenomaan pyydettyä. Siitä seurasi kysymys, mitä olisin tehnyt ruoaksi, jos olisin itse päättänyt. Olisin tehnyt pastaa - ihan rehellisesti, koska se on niin nopeaa. Nyt ruokakaupan jälkeen on vielä siivottava ja leivottavakin. Siihen sain vastaukseksi seuravaa: "Mä ehdotin tätä ruokaa vain siksi, että ajattelin, että sä et kuitenkaan tekisi pastaa..." Taidan olla aika kamala. Mutta siihen ei näköjään auta edes se, että tekee mitä pyydetään. On kai vaan otettava vastaan se, mitä sattuu tulemaan. Onneksi olen suurimmaksi osaksi aikaa kuitenkin maailman rakkain äiti.

PS. Epäilen kyllä vakavasti perunoiden tahrineen mainettani pysyvästi. (Jos, et usko niin lue vanha kirjoitus Italialaisista geeneistä.)

Paras yleisö / The best audience

Näin alakerran vanhaa pariskuntaa käytävällä. Jäätiin hetkeksi juttelemaan niitä näitä. Pappa on aika urheilullinen ikäisekseen. Hänellä on seniorisarjan Belgian mestaruuksia yleisurheilussa. Hän treenaa kovasti useamman kerran viikossa. Kesäaikaan kilpailujakin näyttää olevan tämän tästä. Mamma on touhukas, mutta huonojalkainen, joten häneltä ei urheilu suju. Tänään hän kertoi silti menevänsä kaikkiin kilpailuihin aina mukaan. Vahtimaan urheilukassia, tapaamaan ystäviä ja juomaan kahvia - ja syömään lättyjä, lisäsi pappa hymyillen. Mamma sanoi olevansa itse kaikista paras yleisö. Hän nimittäin kannattaa silloinkin, kun menee huonosti. Muut kuulema vaan silloin, kun menee hyvin.

Hiukan ihania.

I met the elderly neighbors downstairs. As usual we chatted for some time. The grandpa is rather sporty for his age. He has even won some national championships in his age-group. He trains hard couple of times a week and travels to the competitions regularly. The grandma has bad legs, so she can't do much by herself. Today she told me that she always goes to see all the competitions in which he participates. She said she looks after his sportbag, meets friends and drinks coffee. And eats pancakes, the grandpa added with a smile on his face. The grandma told confidently that she is his best audience. She supports him even when it is going badly. The others, she said, support him only when it goes well.

Aren't they cute?

Taustaa ja tietoa

Niin vaan viikko taas alkoi.

Useamman tunnin kirjoituspätkä on takana ja nyt puuduttaa. Tarkoitan ihan kirjaimellisesti jalkoja. Toivon, että pääsen perjantaina (ylipositiivinen ajatus) käsiksi itse tekstiin. Jos en niin sitten maanantaina. Siihen saakka pakerran taustatietoja kasaan kurssin alkua varten. Aina joutuu miettimään, missä suhteessa mitäkin kurssin sisältöön rakentaa. Joskus on kiusaus mennä heti nopeasti vain asiaan, mutta se kostautuu, koska taustatieto auttaa konkreettisesti itse tekstin ymmärtämisessä. Etuilu ei siis kannata. Joskaan ei voi jäädä liian pitkäksi aikaa taustojakaan penkomaan, tai muuten ei saa materiaalia opetettua loppuun. Jos saisin valita ajattelematta lukukauden rajallisuutta, saattaisin jumiutua luonteeni vuoksi taustoihin pitkäksikin aikaa. Innolla. Siinä mielessä on hyvä, että aikataulu asettaa järkevät rajat.

Kotiseutumuseo ja liukumäki

Kotimatkalla kävimme vielä katsomassa suuren kotiseutumuseon. Sinne oli siirretty paljon vanhoja taloja. Niihin pääsi sisälle katselemaan. Metsän toisella reunalla oli puolen kilometrin pituinen kesäliukumäki. Se oli hauskaa, vaikka jonotukseen meni tosi paljon aikaa. Kotiin ajaessa pienin matkustaja nukahti. Minäkin melkein.

Rakennuksia

Tässä vielä muutama kuva rakennuksista, joita en voinut jättää kuvaamatta. Ylemmät ovat vanhan kaupungin alueelta ja alemmat ovat kaupungintalolta. Oli tehokas turistipäivä. Illalla palasimme hotelliin ihan uupuneina, ihot auringosta punaisina ja rakko varpaassa...

Sillalla

Siellä joen toisella rannalla olikin ihana puisto. Sai kiipeiltyä ja laskettua liukumäkeä. Viltti vain puuttui, mutta sai siellä puistonpenkilläkin lepotauon pidettyä. Jokirannassa sai uiteltua varpaita, crocsit jalassa. Oli aika paljon lasinsiruja, mutta ei se haitannut, kun ne jalassahan saa kuljettua kuivat ja märät paikat. On ne vaan ihmekengät! Sitten takaisin keskustaan kuuluisaa siltaa pitkin. Yksi hääparikin sattui sillalle samaan aikaan. Kiinnittivät varmasti oman lukkonsa sillan kaiteeseen hekin.

Kuningasidea

Huomasin kaupungin kartasta, että Rhein-joen yli menee köysiratahissi. Innostuin ihan kamalasti, koska en ole ennen kokeillut sellaista ja arvelin sen innostavan pientäkin matkailijaa. Innostihan se.

Saimme oikein oman vaununkin. Kaikki meni hyvin jonottaessa ja hetken jo ihmettelin, ettei ole tullut moista kokeiltua ikinä aiemmin. Sitten kun kärry lähti liikeelle muistin, että ihmekös ei, mullahan on korkean paikan kammo. Meinasi tulla paniikki, kun noustiin joen ylle, sitten autoja vilisevän sillan ylle... Muut nauttivat maisemista, minä puristin rystyset valkeana istuintani ja toivoin, ettei kukaan keinuttaisi koppia. Olihan ne maisemat hienot, mutta ei niin hienot, että toista kertaa menisin sellaisen kyytiin pelkäämään. Ajattelin kyllä siinä sen 10 minuutin aikana, että miten ihmeessä jostakin asiasta voi innostua niin, että unohtaa reaaliteetit ihan kokonaan. Aikamoinen kuningasidea, kun korkeanpaikan kammoinen ehdottaa köysiratahissiä nähtävyydeksi.

Tyttö sanoi matkan aikana, että mitä ihmettä siinä hississä on pelkäämistä, jos uskaltaa lentää lentokoneellakin. Hississä on sentään koppi. Onneksi lapsi on fiksumpi eikä pelkää ihan turhia. Selvisimme ihan hyvin toiselle rannalle, mutta olin tosi iloinen, ettei oltu ostettu lippuja kuin yhteen suuntaan...

Hajuvettä

Kölnistähän se kölninvesikin on kotoisin. Vanhaan aikaan hajuvesitehtailijan talolle oli annettu numeroksi 4711. Siitä muodostui hajuveden logo. Oli aika tuoksuva kauppa alkuperäisellä paikallaan. Kultaisesta lähteestä pulppusi hajuvettä jatkuvalla syötöllä. Vanha hieno täti kävi ostosmatkallaan kastelemassa kangasnenäliinansa siinä hanan alla. Mies kasteli yhden sormensa, tytön kanssa oltiin mieluummin ilman 4711. Entisaikaanhan ihmiset ei peseytyneet kovin usein, kun kylpemisen uskottiin aiheuttavan flunssaa. Tuli todettua, että kyllä tuo Kölninvesi on niin voimakasta, ettei kukaan huomaisi nykyäänkään mitään outoa, vaikka suihkisi vain lisää tuoksua pesulla käymisen sijaan...

Kirkossa

Köln ei ole täältä kovin kaukana, niin kuin ei moni muukaan paikka. Käväistiin siellä vielä hiukan kesää fiilistelemässä. Laitan tässä useamman kirjoituksen, niin saan paljon kuvia mahtumaan mukaan. Ehdittiin pienessä ajassa vaikka mihin.

Aluksi käytiin katsomassa suurta katedraalia. Hieno paikka, ei ihme, että se on niin suuri nähtävyys. Väkeä oli ihan mahdottomasti. Mietiskelin kierrellessäni, että on se vaan ihmeellistä, että ennen vanhaan rakennettiin niin upeita kirkkoja. Usein rakentamiseen kului monta kymmentä vuotta. Moni rakentaja saattoi tehdä koko elämäntyönsä yhden kirkon rakennushommissa. Oli aikaa luoda kaunista jälkeä. Joskus tulee mieleen, että tuleeko parin sadan vuoden jälkeen kukaan katsomaan, mitään meidän aikanamme rakennettua rakennusta. On niin kiire saada valmista, että tuskin mikään meidän rakennelmista tulevia polvia kiinnostaa.

Ja Crocseilla kulkee. Ihan missä vaan.

Askartelua

Kesälomalainen vaatii välillä ohjattua tekemistä. Tänä aamuna sain suurinpiirtein rauhassa kirjoitettua, kun jokaisen kappaleen välillä kerroin askartelun seuraavan vaiheen. Palapalalta siis molemmat teimme omia hommiamme...

Ihanaa, että on viikonloppu tulossa. Hiukan reissuakin tiedossa, joten on kivaa odotettavaakin. Hellekin kuulema vain jatkuu, vaikka eilen iltana tulikin kunnon ukkonen ja sormenpään kokoisia rakeita. Muistelin, että lapsena rakeet tuntuivat iholla hauskalta. Siispä työnsin käteni parvekkeelta raekuuron sekaan. Iso rae (1cm halkaisijaltaan) ropsahti saman tien niin terävästi, että jäi kämmeneen oikein punainen läiskä. Kaikki, mikä lapsena oli hauskaa, ei näköjään ole yhtä hauskaa enää aikuisena.

Jotkut asiat kannattaa muutenkin pitää vain mukavana muistona, eikä pyrkiä toteuttamaan niitä enää uudestaan. Tämä pätee moneen asiaan, koska yleensä toistettu kokemus ei ole puoltakaan yhtä hohdokas. Ehkä siksikin, että muistoon liittyy niin paljon muutakin kokemuksellista. Tilanteen tunnelma, jännitys ja kaikenlainen muu rekvisiitta sen ihmeellisen asian ympärillä muodostaa yhdessä muistikuvan, joka jää mieleen. Joskus kävin jotakin "valtavan suurta" rakennusta ihmettelemässä, muttei se ollutkaan enää minkään kokoinen. Tänä kesänä ostin vesi suussa hyvän salmiakkipussin ja huomasin heti, että ne eivät maistuneet samalle... Päätin pitää makumuistoni, enkä ostanut sitä laatua enää toista pussia. (Hyvä selitys syödä sitten muuta karkkia senkin edestä.)

Siitä tuli mieleeni, että kerran Saksassa asuessa huomasin sikäläisen vakkari-salmiakkini maistuvan omituiselle. Kirjoitin kirjeen tehtaalle ja sain paluupostissa monta pussillista karkkia ja selityksen, että siihen erään, josta ostamani karkkipussi kuului, olikin lorahtanut normaalia enemmän anisöljyä. Joskus muiston tarkkuudesta voi olla hyötyäkin. ;)

Ihanaa elokuista viikonloppua!

Huh hellettä!

Nyt on vähän hiki. Lämpöaalto pyyhkäisi tänne näköjään ihan tosissaan. Eilen oli kuuma, tänään on älyttömän kuuma. Olisipas mökki nyt lähempänä, tänään pulikoisin vedessä ihan vapaaehtoisesti! Enkä nousisi vedestä ennen auringon laskua. Mä en edes hikoile helposti, ja harvoin voi olla minun mielestäni liian kuuma, mutta tänään lämpöä on yksinkertaisesti hiukan liikaa. Ei sillä, että syksyn sateita vielä odottelisin, auringonpaiste on tietysti kivempaa. Saapa nähdä kauanko tätä kestää.

Lisää vihanneksia / More vegetables

Naapuri huuteli aamulla hakemaan vihanneksia ja hedelmiä. Ihanan tuoreita! Tarjosin jo rahaakin, kun ihan nolottaa, että niin usein antavat herkkujaan. Eivät tietenkään ottaneet. Iltaruoaksi tehtiin salaattia. Syötiin kananmunia ja graavilohta salaatin seurana. Oli vielä kaapissa vielä krutongejakin, joten lopputuloksena oli ihan herkullisennäköisiä annoksia. Huomiseksi pitää löytää joku kesäkurpitsaresepti, että saan senkin käytettyä.

Yläkerran naapurilla on roskiksessaan keittiön parvekkeellaan toukkia ja niitä putoilee meidän keittiön parvekkeelle. Tänään oli tähän asti kesän kuumin päivä, huomenna on tulossa vielä kuumempi, joten toukille on hyvä sää kasvaa... Meidän parveke on jo putsattu useamman kerran, joten toivon totisesti, että hoitaavat siivouksensa yläkerrassakin.

Työstä vielä sen verran, että luin aamupäivällä kaksi hyvää artikkelia, ja aion tilata saman tyypin kirjoittaman Hebrealaiskirjeen selitysteoksen. Hän tulkitsee "socio-rhetoric" - näkökulmasta. Innostuin asiasta kovasti, koska tuo kirjoittaja korostaa sitä, miten Raamatun ajan yhteiskunnassa lahjan antajan ja lahjan saajan roolit olivat tarkasti määritellyt. Lahjan saajan kuului osoittaa kiitollisuuttaan antajaa kohtaan arvostamalla saamaansa lahjaa. No, miten se liittyi siihen Hebrealaiskirjeeseen oli se, että siinä on puhetta pelastuksen lahjasta, joka on meille annettu, ja että sen voi menettää, jos ei siitä välitä. Kirjeen kirjoittaja yritti herätellä lahjan saaneiden sosiaalista omaatuntoa vastaamaan lahjaan asiaankuuluvalla tavalla. No, kokonainen ajatus oli aika paljon suurempi, mutta nyt illan tullen se kutistui tähän. Joka tapauksessa mielenkiintoinen lähtökohta, poikkeaa perinteisestä tulkinnasta jonkun verran, mutta on varteenotettava käsite tuo antaja-saaja idea. Syventää jonkin verran sitä tekstinpätkää. No, lueskelin ne artikkelit syksympää varten, mutta sain sentään jo ensimmäistä luentoakin kirjoitettua... Eipä puutukaan enää kuin reilu 20 luentoa, heh! Jostakin se on aloitettava. Ensimmäinen on aina vaikein.

Oli ihana päivä - hyviä ideoita ilmassa ja puhdas paperi aloittaa luentojen kirjoitus. Työpöytä oli vähemmän puhdas - tämä ruokapöydän ääressä tekeminen alkaa käydä hermoon, kun en millään saa raivattua kaikkea montaa kertaa päivässä pois silmistä. Se turhauttaa sen verran, että en sitten raivaa kertaakaan. Toivon, että pystyn syyskuussa käyttämään toimistoani. Muuten on pakko keksiä tähän ruokapöydän yhteyteen joku ihmenappi, mitä painamalla saisi kaiken siistiksi väliajoiksi.

The neighbor asked in the morning if he could give us some veggies. They are fresh and taste wonderful. We are thankful for those neighbors, they are really good people. I mean also without the vegetables. They take care of everything in the house and keep eye on anything that could cause trouble.

I had a good day and got some work done. I found articles from a scholar who interprets the Hebrews from the socio-rhetorical point of view. I got exited about the points he presented. Finally, I got couple of pages of lectures written. I am looking forward to work at the office again though. At the moment there is a permanent mess at the dining table in the living room. Since it feels frustrating to tidy up all the time, I have decided not to tidy up at all. Being such a freak in all matters relating to order, this new attitude almost scares me.

Kolme tuntia ulkomailla

Teimme neidin kanssa pienen kesäretken kangaskauppaan toiselle puolelle kaupunkia. Se on ainoa kunnollinen kangaskauppa, jonka lähistöllä tiedän. Ajoimme ensin bussilla monen monta pysäkin väliä. Sitten nousimme metroon, ja voilá, olo oli kuin ulkomailla. Kaikkialla puhuttiin ranskaa, eikä me ymmärretty paljon mitään. Meitäkään ei ymmärtänyt kukaan. Kangaskaupasta löytyi pala kangasta lahjaprojektiin, joka on työn parhaillaan alla. Kahvilaan tietysti piti päästä, eihän mikään hieno reissu ole mitään ilman kahvilaa! Juhlavuuden vuoksi päätetimme yhteistyymin, että tästä tuli tyttöjen päivä. Sitten olikin kiva palata kotiin, kun tuntui, että oltaisiin oltu jossakin kaukana, ihan erilaisessa maailmassa kuin mikä tämä omamme täällä puolittaisen maaseudun rauhassa on.

Vihanneksia

Loman jälkeen iski minullekin vihannesvimma.

Kirjoitin kirjastossa vihannesvokkireseptin muistiin. Kuulosti kovin herkulliselta ja ihanan kevyeltä. Se jopa näyttikin ihan hyvältä, mutta maistui vain keskinkertaiselta. Vihannesten ja nuudeleiden mausteeksi tuli limetin mehua, soijakastiketta, öljyä, sweet chili -kastiketta ja suolaa. Olisi siitä pitänyt tietysti ymmärtää, ettei lopputuloksessa voi olla kovin paljon makua. Kyllä sen syötyä sai ihan ok ja jäi kevyt olokin - ihan siis funktionaalista kesäruokaa. Keksin silti syödessäni paremman maustamisidean. Kokeilen sitä seuraavan kerran. Laitan sitten ohjeen tänne blogiin, jos se voittaa tämän lehdestä kopioidun version.

Olkoon tämä kuitenkin innostuksena vihannesten syöntiin. Terveyttähän ne edistää, ja vokkiin ohuiksi suikaleiksi pilkkoessa saa samalla pitkän ajattelutauon. Jos ei ota paineita homman hitaudesta, niin saattaa vaikka hiukan rentoutuakin siinä samalla.

Naapuri muuten antoi puutarhastaan aamulla ison salaattikerän ja ihania pulleita tomaatteja.

Uudet mukit

Sain ne listat siihen saakka valmiiksi, mihin ilman johtajan kanssa palaveerausta pystyin. Yes, nyt bloggaan tämän nopeasti palkinnoksi itselleni ja siirryn sen jälkeen mukavampiin hommiin.

Meillä on ollut valkoisia Teema-mukeja häistä asti. Nyt lopultakin (!!!) niistä on mennyt pinnat naarmuille. Kestäviä ovat olleet. Mutta ei kulumista kannata harmitella sen enempää. Löysin lomalla vapaavalinnasta uudet mukit. Tällä hetkellä ne tuntuu paljon paljon teemoja mukavammilta ja kauniimmilta. Ja maksoivatkin vain kaksi euroa kappale. No, hiukan jouduin valikoimaan silti, koska joissakin oli kuvio hiukan vinksallaan ja minähän en osta halvallakaan virheellistä tai no, sellaista missä näen virheen. En usko, että nämä mukit kestävät teemojen lailla, mutta jostakin syystä nyt olin lopulta niin kyllästynyt niihin entisiin, että olin tyytyväinen, että sain näin halvalla uudet, joilla on ulkonäköä enemmän.

Nyt kivoihin töihin. Kiitos tauosta, olin sen ansainnut.

Arki painaa päälle

Pesukone pyörii edelleen. Olisinpa noudattanut äidin ideaa ja pakannut laukkuihin vain puhdasta... Ei vaineskaan, enemmän tässä nyt stressaa kaikista huonoimmin osaamani asia, jolla työnteko piti heti aamulla aloittaa. Se on se kalenterin päivitys ja listojen teko. Jostakin syystä minulle ei päätynyt yhtään geeniä, mikä auttaisi hahmottamaan ajankulua. Sitten vielä sellainenkin, että kun pääsin yhden listan kanssa tammikuun loppuun, niin sitten huomasin, että kalenterista loppuivat sivut. Ei kai auta kuin mennä kauppaan ja ostaa joku koululaiskalenteri, että saan kokonaisen lukuvuoden yksiin kansiin. Työnteko alkaa taas kyllä maittaa, kunhan vain ensin saan nämä ärtsyt hommat pois alta.

Home sweet home

Taas kotona. Ihmeellistä on se, että loma tuntuu aina jäävän kesken. Sitä ajattelee aina, että jos vielä olisi yksi viikko... Luulen, että loppuisi kesken sittenkin. Kiitos, Iskä ja Äiti, oli kiva olla kotona siellä kaukana! Piditte taas hyvää huolta meistä.

Nyt sitten arki rullaamaan. Ensimmäinen pesukoneellinen taitaa kohta päästä linkousosioon. Jääkaapin pyyhkäisin, jotta voidaan aloittaa senkin täyttö "puhtaalta pöydältä." Mies oli onneksi lähtiessään siivonnut ja pyykännyt, joten kaikki oli siistiä ja mukavaa, kun päästiin kotiin. Hamsteri oli hengissä ja iloitsi herkkutuliaisista. Aurinko paistaa täysillä ja koko asunto on ihan helteinen... Tuli tässä jo kuningasideakin, säilytystilan puutteessa saamme nyt kaikki talvitakit siihen ylisuureen mustaan matkalaukkuun kellariin. Jee, onpahan vaatekaapissa hiukan lisätilaa uusille lomaostoksille!

Yes, back at home. The holiday always ends too soon. Every time I think that if I had one more week... I suppose it would still feel the same - too short and too soon. Thanks, Mom and Dad, it was great to be at home! You took again good care of us.

Then to the daily business. The first load of laundry is getting into the spinning cycle... S had cleaned the whole apartment before leaving so I was thrilled to retun to a CLEAN home. The hamster seemed happy for his goodies.

Olemisen filosofiaa

Jokaisessa meissä on kauniita ja vähemmän kauniita luonteenpiirteitä. Olisi hienoa, jos voisi kasvaessaan ihmisenä muuttua niin, että luonteen hyvät piirteet voisivat tulla hallitseviksi ja huonommat piirteet voisivat painua enemmän taka-alalle.

Elämässä on kaikenlaisia vaikutteita, jotka meitä muovaavaat. Jotkut vaikutteet edistävät positiivista kasvua, toiset taas vaikeuttavat sitä tai jopa saavat meidät muuttumaan kireämmiksi ja vihaisiksi. Ehkä lähimmät ihmiset ovat kaikista voimakkaimpia vaikuttajia sisäisessä kasvussa. Jokaisella on varmasti omassa elinympäristössään sellaisia ihmisiä, joiden seurassa on helppoa harjoittaa oman luonteen parhaita puolia. Sitten on taas joitakin sellaisia, jotka pystyvät aina provosoimaan huonot luonteenpiirteemme esiin. Yleensä tietysti vahingossa, kuka sitä nyt tahallaan toisia kiusaisi. Vähän niin kuin "kivi kiveä hioo" -ajatuksella kuitenkin.

Näissä mietteissä pohdiskelin sellaista, että minkälainen vaikuttaja itse olen omassa lähipiirissäni. Autanko omalla olemisellani minun vaikutuspiirissäni olevia tuomaan luonteistaan kauniimmat piirteet esiin, vai provosoinko niitä vähemmän kauniita piirteitä esille? Varmasti välillä molempia, mutta ajatuksena tämä pysäytti. Emme ehkä voi valita kaikkia vaikutuksia, joille itse altistumme. Voimme kuitenkin itse omalta osaltamme ainakin pyrkiä vaikuttamaan hyvää niiden ihmisten seurassa, jossa aikaa vietämme. Jokainen läheisemme on sen arvoinen.

Kierrätystä / Recycling

Eilen lueskelin kirjastossa Ihana-askartelulehteä. Se oli uusi tuttavuus, en muista aiemmin edes nähneeni sitä lehteä. Löysin ideoita muovipussien uusiokäyttöön. Olen hurjan huono tekemään mitään kenekään toisen malleista. Perusidea vanhojen pussien sulattamisesta kahden leivinpaperin välissä silitysraudan avulla oli kuitenkin loistava. Se kuulosti sen verran oudoltakin, että sitä oli tietysti heti pakko kokeilla.

Kolme vanhaa muovipussia tähän kului. Muovi kutistui jonkin verran sulaessaan. Pussit leikattiin leveiksi suikaleiksi ja silitettiin yhteen pala kerrallaan. Paikkailin muutaman sulatuksesta aiheutuneen reiän pienillä paloilla. Sitten leikkasin palat ja ompelin saumakohtiin siksakkia tai suoraa ommelta paksulla langalla. Se kuulema kuulema auttaa tekemään saumoista kestävämpiä. Seuraavaksi ompelin kassin muotoonsa. Sitten ompelin vuorikankaan samanlaiseksi. Seuraavaksi käänsin yläreunan ja huolittelin suuaukon. Sitten vain olkahihnan ompelu ja kiinnitys paikalleen.

Joskus pitää jo ihan huvinkin vuoksi kokeilla jotakin erikoista. Taidan tehdä itselleni olkalaukun joskus myöhemmin, kun löydän ensin tarpeeksi sopivan värisiä ja kuosisia pusseja. Periaatteessa yhteen sulatetusta muovivuodasta voisi ommella melkein mitä tahansa.

~

This was a little art project I tested today. Old plastic bags were melted into one big sheet and then used as sewing material. The black and white material is cotton. I simply need creative activities once in a while... I can't remember having made any hand bags earlier.

Nostalgista / Nostalgic

"Puistotädin Puisto" on jokakesäinen juttu. Se oli olemassa jo silloin, kun olin itse lapsi. Puisto on ihan pieni eikä siellä ole edes mitään erityistä. Ihan tavallisia keinuja, kiipeilytelineitä ja hiekkalaatikko. Luulen, että se Puistotäti oli se, mikä teki puistosta erityisen. Sienikaruselli on nostalginen, se ei ole muuttunut miksikään, niin kuin ei myöskään puistotädin leikkimökki. Sitä entistä Puistotätiä en ole nähnyt moneen vuoteen. Mitähän hänelle kuuluu? En tiedä edes hänen nimeään, koska kaikki kutsuivat häntä aina vain Puistotädiksi.

There is a little playground in the town that must be visited during every summer holiday. The playground was there already when I was a kid. We called it "The Park Auntie's Park" back then. The park itself is nothing special, just an ordinary play ground. I guess it was the Park Auntie that made it special. I have not seen her for ages. Her hut and the red mushroom are still from the old days, other equipment is mostly renewed. I wonder how she is doing. I don't even know her name because through the years everyone called her with the title The Park Auntie.

Nähtävyyksiä / Sights

Tänään harrastimme kotiseutumatkailua jalkapatikassa. Museo oli tytön mielestä retken parasta antia. Seudun kaunein kirkko oli myös upea. Pääoven yläpuolella oleva teksti oli osuva tervetulokirjoitus: "Pyhitä heidät totuudessas' - sinun sanas on totuus'!" Opas kertoi, että sinne mahtuisi 1200 kuulijaa kerralla, mutta sunnuntaisin väkeä tulee jumalanpalveluksiin vain noin 40! Sanan totuutta kuulemaan mahtuisi siis ensi sunnuntainakin vielä 1160 henkilöä.

PS. Hiukan alempana on Oodi Pikkusiskolle. Kirjoitin sen muutama päivä sitten, mutta nyt kun yritin saada sen tänne, niin se loksahtikin kirjoituspäivämäärän mukaan aiemmalle ajankohdalle. Eli rullaa sienitarinan alapuolelle.

Today we walked around in the neighborhood. The little lady claimed that the local museum was the most interesting gain of the adventure. The most beautiful Lutheran church in the area was just amazing. The text above the main entrance was a great welcome: "Sanctify them in your truth - Your word is the truth." The tour guide told us that the church could accommodate 1200 persons for a service. However, she estimated that usually only 40 persons participate on Sunday morning mass. Thus, 1160 more persons would be able to get in to hear the truth from the Word next Sunday.

Metsästä / From the woods

Metsästä sitä löytyy kaikenlaista! Isoäiti, Isoisä ja pienempi kerääjä tekivät onnistuneen matkan metsään. Suomalaista gourmeeta parhaimmillaan. Isoisä paistoi sienet rasvassa, lisäsi kermaa ja suolaa. Maistuipa hyvälle paahdetun ruisleivän päällä! Isoäiti lupasi leipoa mustikkapiirakkaa huomenna...

You can find all kinds of things from the woods! Grandmother, grandfather and the little forrest freak had a successful trip. They found Finnish delicacies at their best. Grandpa fried the mushrooms in the butter, added cream and salt. It tasted great on the toasted rye bread! Grandma promised to bake a blueberry pie tomorrow... Compared to the the garden grown or shop bought mushrooms and berries - these growing in the woods are superior both in their taste and texture. Yes, here you can pick all the products you find from a forest as long as you don't go to anyone's garden.