Askartelua

Kesälomalainen vaatii välillä ohjattua tekemistä. Tänä aamuna sain suurinpiirtein rauhassa kirjoitettua, kun jokaisen kappaleen välillä kerroin askartelun seuraavan vaiheen. Palapalalta siis molemmat teimme omia hommiamme...

Ihanaa, että on viikonloppu tulossa. Hiukan reissuakin tiedossa, joten on kivaa odotettavaakin. Hellekin kuulema vain jatkuu, vaikka eilen iltana tulikin kunnon ukkonen ja sormenpään kokoisia rakeita. Muistelin, että lapsena rakeet tuntuivat iholla hauskalta. Siispä työnsin käteni parvekkeelta raekuuron sekaan. Iso rae (1cm halkaisijaltaan) ropsahti saman tien niin terävästi, että jäi kämmeneen oikein punainen läiskä. Kaikki, mikä lapsena oli hauskaa, ei näköjään ole yhtä hauskaa enää aikuisena.

Jotkut asiat kannattaa muutenkin pitää vain mukavana muistona, eikä pyrkiä toteuttamaan niitä enää uudestaan. Tämä pätee moneen asiaan, koska yleensä toistettu kokemus ei ole puoltakaan yhtä hohdokas. Ehkä siksikin, että muistoon liittyy niin paljon muutakin kokemuksellista. Tilanteen tunnelma, jännitys ja kaikenlainen muu rekvisiitta sen ihmeellisen asian ympärillä muodostaa yhdessä muistikuvan, joka jää mieleen. Joskus kävin jotakin "valtavan suurta" rakennusta ihmettelemässä, muttei se ollutkaan enää minkään kokoinen. Tänä kesänä ostin vesi suussa hyvän salmiakkipussin ja huomasin heti, että ne eivät maistuneet samalle... Päätin pitää makumuistoni, enkä ostanut sitä laatua enää toista pussia. (Hyvä selitys syödä sitten muuta karkkia senkin edestä.)

Siitä tuli mieleeni, että kerran Saksassa asuessa huomasin sikäläisen vakkari-salmiakkini maistuvan omituiselle. Kirjoitin kirjeen tehtaalle ja sain paluupostissa monta pussillista karkkia ja selityksen, että siihen erään, josta ostamani karkkipussi kuului, olikin lorahtanut normaalia enemmän anisöljyä. Joskus muiston tarkkuudesta voi olla hyötyäkin. ;)

Ihanaa elokuista viikonloppua!