"Puistotädin Puisto" on jokakesäinen juttu. Se oli olemassa jo silloin, kun olin itse lapsi. Puisto on ihan pieni eikä siellä ole edes mitään erityistä. Ihan tavallisia keinuja, kiipeilytelineitä ja hiekkalaatikko. Luulen, että se Puistotäti oli se, mikä teki puistosta erityisen. Sienikaruselli on nostalginen, se ei ole muuttunut miksikään, niin kuin ei myöskään puistotädin leikkimökki. Sitä entistä Puistotätiä en ole nähnyt moneen vuoteen. Mitähän hänelle kuuluu? En tiedä edes hänen nimeään, koska kaikki kutsuivat häntä aina vain Puistotädiksi.There is a little playground in the town that must be visited during every summer holiday. The playground was there already when I was a kid. We called it "The Park Auntie's Park" back then. The park itself is nothing special, just an ordinary play ground. I guess it was the Park Auntie that made it special. I have not seen her for ages. Her hut and the red mushroom are still from the old days, other equipment is mostly renewed. I wonder how she is doing. I don't even know her name because through the years everyone called her with the title The Park Auntie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti