Lisää vihanneksia / More vegetables

Naapuri huuteli aamulla hakemaan vihanneksia ja hedelmiä. Ihanan tuoreita! Tarjosin jo rahaakin, kun ihan nolottaa, että niin usein antavat herkkujaan. Eivät tietenkään ottaneet. Iltaruoaksi tehtiin salaattia. Syötiin kananmunia ja graavilohta salaatin seurana. Oli vielä kaapissa vielä krutongejakin, joten lopputuloksena oli ihan herkullisennäköisiä annoksia. Huomiseksi pitää löytää joku kesäkurpitsaresepti, että saan senkin käytettyä.

Yläkerran naapurilla on roskiksessaan keittiön parvekkeellaan toukkia ja niitä putoilee meidän keittiön parvekkeelle. Tänään oli tähän asti kesän kuumin päivä, huomenna on tulossa vielä kuumempi, joten toukille on hyvä sää kasvaa... Meidän parveke on jo putsattu useamman kerran, joten toivon totisesti, että hoitaavat siivouksensa yläkerrassakin.

Työstä vielä sen verran, että luin aamupäivällä kaksi hyvää artikkelia, ja aion tilata saman tyypin kirjoittaman Hebrealaiskirjeen selitysteoksen. Hän tulkitsee "socio-rhetoric" - näkökulmasta. Innostuin asiasta kovasti, koska tuo kirjoittaja korostaa sitä, miten Raamatun ajan yhteiskunnassa lahjan antajan ja lahjan saajan roolit olivat tarkasti määritellyt. Lahjan saajan kuului osoittaa kiitollisuuttaan antajaa kohtaan arvostamalla saamaansa lahjaa. No, miten se liittyi siihen Hebrealaiskirjeeseen oli se, että siinä on puhetta pelastuksen lahjasta, joka on meille annettu, ja että sen voi menettää, jos ei siitä välitä. Kirjeen kirjoittaja yritti herätellä lahjan saaneiden sosiaalista omaatuntoa vastaamaan lahjaan asiaankuuluvalla tavalla. No, kokonainen ajatus oli aika paljon suurempi, mutta nyt illan tullen se kutistui tähän. Joka tapauksessa mielenkiintoinen lähtökohta, poikkeaa perinteisestä tulkinnasta jonkun verran, mutta on varteenotettava käsite tuo antaja-saaja idea. Syventää jonkin verran sitä tekstinpätkää. No, lueskelin ne artikkelit syksympää varten, mutta sain sentään jo ensimmäistä luentoakin kirjoitettua... Eipä puutukaan enää kuin reilu 20 luentoa, heh! Jostakin se on aloitettava. Ensimmäinen on aina vaikein.

Oli ihana päivä - hyviä ideoita ilmassa ja puhdas paperi aloittaa luentojen kirjoitus. Työpöytä oli vähemmän puhdas - tämä ruokapöydän ääressä tekeminen alkaa käydä hermoon, kun en millään saa raivattua kaikkea montaa kertaa päivässä pois silmistä. Se turhauttaa sen verran, että en sitten raivaa kertaakaan. Toivon, että pystyn syyskuussa käyttämään toimistoani. Muuten on pakko keksiä tähän ruokapöydän yhteyteen joku ihmenappi, mitä painamalla saisi kaiken siistiksi väliajoiksi.

The neighbor asked in the morning if he could give us some veggies. They are fresh and taste wonderful. We are thankful for those neighbors, they are really good people. I mean also without the vegetables. They take care of everything in the house and keep eye on anything that could cause trouble.

I had a good day and got some work done. I found articles from a scholar who interprets the Hebrews from the socio-rhetorical point of view. I got exited about the points he presented. Finally, I got couple of pages of lectures written. I am looking forward to work at the office again though. At the moment there is a permanent mess at the dining table in the living room. Since it feels frustrating to tidy up all the time, I have decided not to tidy up at all. Being such a freak in all matters relating to order, this new attitude almost scares me.