Yksi kerrallaan - One thing at the time

Niin se vaan perjantaiaamu koitti... Ei tosin taida perjantaikaan riittää työjuttujen loppuun saattamiseen, mutta mukava kuitenkin huomata, että iso osa on kuitenkin suoritettu. Viikonloppuna pitäänee vielä nipistää sieltä täältä tunti tai pari. (Blogipostaukset onnistuivat kiireestä huolimatta kivasti, koska viime viikkoina silloin kun on ollut hiukan enemmän aikaa, olen kirjoitellut niitä talteen, joten nopea korjaus tai julkaiseminen ei kestä muutamaa minuuttia kauempaa. Pieni tunnustus siis.) Mutta asia kerrallaan, kiirettä ei selätä, jos ei keskity täysillä aina siihen mitä sattuu juuri tekemään. Ensi viikosta järjestän normaalirytmisen, vaikka joutuisin sen vuoksi seisomaan päälläni. Nyt päivän töihin...

---   

Finally the Friday morning arrived... Friday won't, however, be enough for getting everything ready, but it is nice to see that I did get quite a bit done already. I will just need to take here and there hour or two for work during the weekend. (Blog posts worker fine because lately I have been keeping some posts in the archive in order to just draw from there when in a hurry. A little confession, thus.) But one thing at the time. The best way of sorting out the mountain of tasks is to focus on one thing at the time. If I can decide, the next week will be slightly more peaceful one, I hope at least. Now I better get started with the work... 

Pieni lasikupu - A little cloche

Löysin äskettäin yhdestä Tiimari/Markanmakasiini-tyyppisestä kaupasta kivan lasikuvun ja alustan. Joskus romukaupat voivat yllättää sekä kauniilla tavaralla, että hinnalla. Täytyy keksiä muutaman viikon kuluttua siihen jotakin pääsiäismäistä täytettä. Pinterestistä löytyy ideoita 'decoration cloche' hakusanalla. Se on kyllä loistava paikka etsiä inspiraatiota.

----

Some time ago I found a cute little cloche with a white platter in a weird shop. Sometimes a junk shop can surprise with something pretty, but even more with something cheap. Best combined of course. I'll have to think of something what fits to the Easter theme to put in it in few weeks. A quick look to Pinterest shows plenty of possibilities. A great place for finding inspiration. 

Magnolia

Magnolia alkoi kukkia! Puolitoistametrinen oksa näyttää ihanalta. Käsittämättömän kauniit kukat! Suurimmat ovat halkaisijaltaan 20cm!!!

----

The magnolia began blooming! My 1,5m tall twig looks beautiful. The largest flowers have a diameter of 20 cm!!!

Vanhat kirjat - Antique books

Opiskelujutuissa on sellainen vanhojen kirjojen vaihe, keltaiset sivut ja käsiin murenevat liimaukset. Hyvä puoli: kaikki vanhat kirjat eivät ole kovin kalliita. Onneksi tosin kirjoittajat eivät tienneet, että viidenkymmen vuoden kuluttua heidän kirjojaan myydään jopa alle kymmenen euroa kappale. Olisi saattanut motivaatio hieman kärsiä kirjoittajalla. :-) Vaihteluksi sitten ilahtuu, kun saa välillä lukea jotakin uutta kirjaa, jonka sivut ovat sileät ja valkoiset, eikä tarvitse varoa niiden irtoavan.

Uusi viikko. Jotkut viikot tosin näyttävät jo alkaessaan siltä, että tekemistä on ihan selvästi liikaa realistiseen aikataulutukseen verrattuna. Mukavia juttuja kaikki, mutta hienoista jonglöörausta taitaa vaatia, että selviää edes kutakuinkin kunnialla seuraavan viikonlopun viettoon. Onneksi nukuin viime yön kunnolla. Mikään muu ei stressaa enemmän kuin huonosti nukuttu yö ennen kiireisen viikon alkua.

---

I am going through rather old literature at the moment for my studies... Yellow pages and crumbling covers... The positive side: all antique books are not very expensive. I am glad the authors who wrote 50 years ago, did not know that their books will be sold even under ten euros a piece. I think that might have had a bad effect on their motivation. :-) For a change it's quite fun to pick up a brand new book with smooth and white pages. And not need to be afraid that some pages will fall out. 

A new week. Some weeks are already to start with almost impossible to fit into any realistic time schedule. Lots of nice things, but I will be more or less juggling until the next weekend. I am so thankful that I slept well last night. I know nothing more stressful than starting a busy week sleep-deprived.  

DIY: Ensimmäinen oikea neulomus - DIY: My first real knit

Hei, ennen kuin talvi ihan virallisesti on ohi, saanen esitellä ensimmäisen 'oikean' neulomukseni. Aloitin tämän visio villaliivistä mielessäni, mutta ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi, että tulkoon siitä tyyny, jos huonosti käy. Aina on hyvä pitää joku varasuunnitelma B mielessä, jos tekee jotakin, mitä ei varmasti tiedä osaavansa. ;-) 

Mutta kyllä siitä sitten tulikin lopulta ihan sellainen kuin oli tarkoituskin. Käytin tumman harmaata Seitsemän Veljestä- lankaa ja puikot olivat paikalliset 4 1/2.  En tiedä onko niissä kokoeroja eri maiden suhteen. Joka tapauksessa neulos on ihan kevyttä. Neuloin vain edes takaisin aina oikein. Kainaloiden kohdalta kavensin ensin pari kierrosta puikon molemmista päistä kaksi yhteen. Niiden parin kierroksen jälkeen, kun huomasin, että ups tämähän alkaa kaveta liiankin nopeasti, kavensin vain joka kierroksella puikon alusta. Etuosan tein aavistuksen verran matalammaksi. Eli lopetin sen vain hiukan aiemmin, muuten ihan sama kuin takaosassa. Hihat olivat parhaat, koska ne olivat niin nopeat... ;-) Ensin kolme kierrosta noin vain, ja sitten kaksi yhteen aina puikon alussa. Sitten vain yhdistelin palat ompelemalla. Kaula-aukko muodostuu siis kaikista neljästä palasta. :-) Luulen, että tämä idea toimii millä tahansa silmukkamäärällä. Ja varmasti muullakin langalla tai puikoilla, kunhan vain laskee leveyden sopivaksi. Ja projekti sopii tosiaan ihan aloittelijalle ilman, että täytyy ymmärtää oikeista ohjeista yhtään mitään. Ai niin, sitä Seitsemää Veljestä kului puolitoista kerää. Eli ei paljon mitään. Viimeisessä kuvassa näkyy palojen muodot, siitä voi olla enemmän apua kuin näistä selityksistä. :-)

Mutta oli tässä liivissä aika kova homma meikäläiselle, aika itsensä-ylitys-projekti, kun en ikinä ole saanut mitään erityistä ajoiksi neulomalla enkä ymmärrä ohjeista mitään. Kuvaavaa ehkä on, että kesällä neuloin miehelle villasukat siitä Seitsemän Veljestä kääreen ohjeella ja onnistuin tekemään kaksi erilaista sukkaa. :-P Mutta ilman mitään kommervenkkejä näköjään onnistuu paremmin. Ja ihan vielä ei ole kesä, joten ehdin kuin ehdinkin valmiiksi ennen helteiden tuloa... ensi talvena tämä tuskin enää olisi tytölle mahtunutkaan.

 

---- 

Hey, before the winter is officially over, I have a privilege to introduce to you my first real knit. I began this project with a vision of a shirt like you see in the pictures, but thought that in case things go really badly, it will at least make a good cushion cover. It's always good to have a plan B in mind, if you do something you are not sure whether you really know what you are doing or not. ;-)

But finally, my first knit turned out exactly as I expected. I used dark gray sock wool (!!!) simply because it is rather multifunctional, but also the cheapest as there was no guarantee of success. I used the needles in size 4 1/2. (The needles seem to have been French, so I don't know if the sizes are same everywhere.) I was simply knitting back and forth, always the same... Once I got to the arm pits, I made few rounds so that I knit two loops together in both ends of a round. Soon I thought, OH NO, it's going to get narrow far too fast... and then I decided to knit two loops together only in the beginning of each round. I made the front piece bit shorter, just by finishing it few rounds earlier than the back piece. The sleeves were easy to make. Just first few rounds normally back and forth, and then always two loops together in the beginning of a new round. When all pieces were ready, I just attached them together. I think this "patternless pattern" must work for any size, just adjust your amount of loops to the wool, size of the needles and your figure... I am sure you are able to do the math. And this project fits to the beginners like me, because you don't need to understand any complex instructions... In the last photo you can see the shapes of the pieces. That might be more helpful than my explanations... :-)

I am sorry, but I just realized that my English vocabulary is rather poor for giving knitting instructions. A simple explanation for that is that I never read any instructions, because I don't even understand them in Finnish... (Last summer I knitted a pair of socks for my husband by trying to follow instructions and ended up with two slightly different pieces of socks... ;-P) Anyway, this was quite a bit of work for a beginner like me, but as you see it did work out well. And it is not officially summer yet and I got it ready. Happily so, because I think it would have been too small for my daughter next year.

Tulppaaneja, lisää tulppaaneja - Tulips, more tulips

Ruokakaupoissa on tulppanit niin halpoja, että nyt niitä tulee ostettua viikottain. Eilenkin kaksi kimppua viidellä eurolla. Ja ne kestää reilun viikon hyvänä, joten rahalleen saa todellakin vastinetta. Eilisiltana oli opiskelijoita istumassa iltaa. Neljä maanosaa edustettuna. Hauskat jutut ja rattoisat tunnelmat viikonlopun aloitukseksi.

 

----

Tulips are right now so cheap in the supermarkets, that I keep buying them every week. Yesterday I got twenty for 5€. Not to forget that they keep well for at least a week, so you do get a good return for the money. Yesterday evening we had some students visiting us. Four continents represented. Funny talks and relaxing atmosphere to start a weekend.

Hortensiat ulkona helmikuussa! - Hydrangeas outside in February!

Olin ihan ihmeissäni, että hortensioissakin on jo uusia lehtiä! Se meidän sunnuntainen kävelyreitti, kulki tuosta penkin ohi tuonne vasemmalle. Nyt on kauhea kiire ja miljoona juttua vielä tälle työpäivälle ennen viikonlopun alkua, joten pieni linkkivinkki vain tässä vielä. Hortensioiden sävyyn sopiva netissä selattavaksi tehty lehti, jonka löysin Valdirose-blogista.  

----

I was so surprised to find out that the hydrangeas have already grown new leaves! Our Sunday walk passed the bench and continued to the left. Now I am in a hurry and there are million things to do before the weekend begins. Just a little link, because the pictures in this magazine in the Valdirose blog fit well to the color of the hydrangeas.

Anoppilasta aamiaiselle - From a mother-in-law to a breakfast

Vaihteeksi taas tuttua aamupalajuttua, että tulee hiukan ruokakuviakin välillä. ;-) Meillä on aina paras aamupala lauantaiaamuisin. Se oli tapana miehen lapsuuden kodissa, joten hän esitteli sen minulle heti, kun menimme naimisiin. Kaikki naimisissa olevathan tietävät, että kaikilla lapsuuden perheillä on kahdenlaisia tapoja. Niitä, joita uusi aviopari yhteistuumin jatkaa, ja niitä, jotka yhteistuumin lopetetaan ennen kuin niitä ehditään edes aloittaa... ;-) Niihän elämän kuuluukin olla, on tapoja, mitkä luovat jatkuvuutta, ja on tapoja, mitkä luovat uutta. Siitä tuli mieleen, että ennen kuin menimme naimisiin, mies sanoi todella viisaasti, että meillä on etuoikeus valita parhaat tavat molemmista perheistä ja tehdä niistä sellainen sekoitus, mistä me molemmat tykätään. Ajattelin tietysti ihan ihmeissäni, että onpas se viisas! :-) 

Takaisin valokuviin. Onneksi ei kummallekaan meistä ole tullut ikinä mieleenkään lopettaa lauantaiaamun aamiaisia! Se olisi ollut kamala menetys. Ne kun ovat niin mukavia yhteisiä hetkiä! (Enkä muuten ikinä käytä tuollaisia määriä voita leivän päällä muulloin kuin lauantaisin.) Ja anopista vielä hiukan. Hän huolehtii, että meillä on aina kotitekoista marmeladia. Aina kun käymme hänen luonaan, hän antaa valikoiman uusimpia hillojaan kotiin vietäväksi. Itse en ole marmeladityyppiä, enkä ole ikinä oppinut keittelemään sellaisia, joten olen iloinen, että anoppi huolehtii niistä. Kuvissa oleva hillo on tehty karviaismarjoista. Luulitte varmaankin, että siinä on kiiviä, mutta eipäs olekaan.

---

Some breakfast stories again, so that I have a good reason to add few food photos... ;-) We always have our best breakfast in a week on Saturday morning. That's something my husband introduced to me on the very early days of our marriage. It's a tradition from his childhood family. All of you who are married know that there are always two kinds of traditions in both families, some which a new couple embraces unanimously to continue, and some which the couple unanimously decides to discontinue... ;-) That's how life should be, there should be both continuity and discontinuity in order to create something new. Before we got married, my husband said something very wise to me. He said that we are privileged to choose the best traditions of our both families and combine those into a mix that we both love. I thought what a genius! :-)  

Back to the photos, I am glad neither of us ever even thought of discontinuing the Saturday breakfast tradition. That would have been such a loss. It's always such a nice moment to enjoy together as a family! And no, I hardly ever use butter on my bread except on Saturday mornings. Still something about my mother-in-law. She provides us with amazing glasses of marmalade. Every time we visit there, she gives a selection of her last homemade marmalades to my husband. I am myself not a marmalade kind of person and never learned to cook them either, so I am happy that she keeps taking care of us in this way. The marmalade on the last photo is made of gooseberries. You probably thought it has something to do with kiwi, but nope it's not.  

Snow drops

Viikonlopun reitillä oli aika paljon näitä kukkia! Mitä lie ovatkaan, mutta ne ovat aina ensimmäisiä kevään tullen. Narsissitkaan ei ole pahasti jäljessä... muutaman viikon sisään viimeistään alkavat nekin kukkia. Jos tässä nyt ei mitään takatalviyllätystä tule, niin taidettiin siirtyä suoraan syksystä kevääseen. Muutama satunnainen kylmä päivä ei tehnyt talvea.

Nyt takaisin kirkkohistorian pariin... Trenton kirkolliskokous yritti palauttaa uskonpuhdistajat takaisin ruotuun ja sitä rataa. 
   

----

There were lots of snowdrops in the forest on Sunday! They are always the first flowers blooming in the spring.The daffodils are on their way too... it does not take more than a week or two that they begin blooming, too. If we won't be surprised by late winter, it seems as if we have skipped it entirely. Those few exceptional cold days don't really count for an official season.

Now back to the church history... The Council of Trent tried to return the Reformers back to the straight path, and so on. 

Vaihtelua - Some changes

Eipä se kirjastonurkka kestänytkään kovin pitkään. Ystävänpäiväksi piti nimittäin saada "elokuvateatteri" aikaan, joten sohva piti kääntää toisin päin. Sitten tietysti piti hiukan kääntää kaikkea muutakin ja lopuksi vielä vaihtaa mattoja keittiön, kodinhoitohuoneen ja olohuoneen välillä. Ja sitten, kun homma laajenikin kolmeen huoneeseen, niin piti jo kellaristakin hakea yksi lisämatto... ;-) Hullua touhuahan tämä jatkuva huonekalujen edestakaisin jyrääminen on, mutta niin vaan saatiin filmi katsottua ja jokaisella oli hyvä näköalapaikka. Vaihteluksi tästä tulikin ihan hyvä järjestys, joten ei viitsitty sitten vielä ainakaan jyrätä takaisin. Olkoot nyt taas sen aikaa, kunnes taas keksitään jotakin muuta. Ei siihen koskaa kovin pitkään mene, että tulee uusia ideoita. :-P

----

The library corner was rather short lived. On the Valentine's Day we needed a "cinema," meaning that the couch had to be turned other way around. Because of that we had to turn all the other things around, too, and finally even trade the carpets between the living room, kitchen and utility room. We ended up one carpet too short, so I had to get one more from the basement... ;-) I admit that it's bit silly to keep moving the furniture around every few weeks, but our "cinema" provided a perfect seating arrangement for every one. Besides, this order seems, still after few days, a good solution, so it can stay this way. Until we have another idea, of course. It never takes too long for that one. :-P

Superoksa rikollisilta - A super twig from the criminals

Yhtenä aamuna töihin ajaessa huomasin, että kolme puutarhuria leikkaa yhteistuumin naapuruston kauneinta puuta. Joka puolella lojui oksia, joissa on jo valmiina suuret MAGNOLIAnuput! En ehtinyt heti pysähtyä, mutta kotiin mennessä miehet olivat edelleen saman puun kimpussa saksineen ja sahoineen, joten pysähdyin kysymään, saisinko yhden oksan mukaani. Kun sanoin heille, että se on muuten koko alueen kaunein puu, miehet kertoivat, että aikovat sahata sen kokonaan matalaksi. Suorastaan rikollista! Mutta oksa peräkontissa ajattelin, että on parempi sanoa vain kiitokset ja toivottaa hyvät päivänjatkot kuin alkaa hyppiä tasajalkaa ja syyttää heitä rikollisiksi. Seuraavana päivänä, kun ajoin ohi, huomasin puun edelleen pystyssä. Toivon, että miehet olisivat vain vitsailleet sen kaatamisesta kokonaan. Kukkia siihen lienee turha tänä keväänä odottaa, niin kaluttu se runko nyt on... Mutta pieni (suuri) lohdutus, onhan mulla ainakin oksa!

----

When I drove to work one morning, I saw three gardeners cutting the most beautiful tree in the whole area. There were twigs lying everywhere on the street and you could already see the MAGNOLIA buds in them! I did not have time to stop then, but as I later drove home, the same men were still working on the same spot with their scissors and saws. I decided to stop and ask whether I could get one twig to take home with me. When I told them that they were cutting the most beautiful tree in the neighborhood, they said to my horror that they are going to saw the whole tree off... That's a criminal offense, I thought, but it was better not to say it aloud since I already had a piece of evidence in the trunk of my car... Thanks and have a good day! That was more appropriate than starting to jump on two feet and calling them criminals.When I drove by next day, I saw the trunk of the tree still standing. Hope they were just joking about uprooting it. The trunk looked so barren now that it will hardly bloom this spring... But well, a little (big) comfort, I do have my twig!

Family walk

Sarja valokuvia sunnuntaina. 

Tänään löytyi ihan mahtava ulkoilureitti! Ei se ihan uusi ollut, mutta nyt kierrettiin se eri suuntaan, sää oli ihan mahtava ja muutama uusi polku mahtui mukaan. Oli kivoja maisemanvaihdoksia jatkuvasti. Se on aina hauska, kun joka kulman takaa aukeaa ihan uudenlainen näkymä. Tuo juniori inhoaa sunnuntaikävelyjä sydämensä pohjasta, joten tänään tennispallo oli ihan loistava juttu. Siinä meni kilometri ja toinenkin melkein huomaamatta, kun kävellessä samalla pompoteltiin palloa toisillemme. 

Aurinkokin vielä paistoi sillä tavalla pilvien välistä, että valo oli sellaista erityisen sävyistä... Tässä äskettäin oli toinenkin samanlainen "valopäivä," mutta en oikein osaa kuvailla sitä kunnolla. Ehkä voisin yrittää seuraavasti: kirkas auringonvalo, mutta sellanen uhkaava sävy ilmassa. Tai sellanen kevättaivas, milloin lapsena tuli mieleen rallattaa "aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä." Mutta siis ilman sitä vesisateen todellista uhkaa. ;-) No, kuvitelkaa siitä, minkälaista valoa tarkoitan. Mahdoton tehtävä, eikö? Ehkä kaikkea ei pidäkään pystyä selittämään ääneen. Toiseksi viimeinen valokuva tulee lähimmäs sitä, mitä tarkoitan.  

(Ja tuo sininen untuvatakki ja mikä lie pallonheittoetukeno. Täytyy näköjään muistaa kävellä selkä suorana se päällä, ettei mittasuhteet mene ihan sekaisin... heheh.)

----

A set of photos on Sunday. 

Today we found a great walk! It was not actually totally new, but we simply walked it other way around, weather was beautiful. The scenery changed after every corner... The junior hates the Sunday afternoon walks, but today a yellow tennis ball did the trick. We walked several kilometers bouncing the ball to each other and heard not a one complaint. 

The sun was shining in a special way between the clouds, so that the light had a special tone to it... We had another "light day" like that recently, but I don't know how to describe it properly. Perhaps something like this, a bright sunlight, but somewhat threatening tone to it. Or, a bright spring sky with a feeling of a sudden shower, but without the actual shower. ;-) You probably can't follow me, but anyway, I find it special. Perhaps some things should not be analyzed aloud. The second last photo is closest to what I mean.

Lisää ystävänpäivästä - More of the Valentine's

Meillä on tapana keksiä toisillemme aina jotakin pientä yllätystä ystävänpäiväaamuksi. Pääsin onneksi torstai-iltana nopeasti ruokakauppaan, joten sain oman osuuteni hoidettua ihan kunniallisesti, vaikka tämä viikko kuluikin suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä ensin vatsatautia sairastellen ja sen jälkeen kuumepotilasta hoidellen. Olin iloinen, että viime hetkestä huolimatta ruokakaupassa oli vielä muutama ystävänpäiväherkku jäljellä. Tytölle suklaasydän ja miehelle marsipaania... Aamulla minua odotti kaunis sisustuslehti sydämen muotoisen viestilapun kera. Yllätykset ovat aina kivoja, mutta perhe on ihan paras. Downton Abbeyssä joku päähenkilöistä kuvasi onnen tunnettaan jossakin episodissa suunnilleen näillä sanoilla: "Minusta tuntuu kuin olisin nielassut laatikollisen ilotulitteita!"  

----

We have a family habit of getting some small surprises for each other on the Valentine's Day morning. I was happy to manage to get to the supermarket the evening before. That was a good reason for some happiness, because I had spent almost the entire week inside first having a stomach flu myself and then playing a nurse for my daughter who got a regular flu with plenty of fever, etc. I was lucky, because though shopping at the last moment, there were few cute Valentine's sweets left in the shelf. Chocolate heart for our daughter, some marzipan for my husband... In the morning there was a pretty decoration magazine with a heart-shaped note waiting for me at the table. Surprises area always wonderful, but the family is the best. In one of the Downton Abbey episodes one of the main characters described his feeling of happiness by saying something like: "I feel like I would have swallowed a box of fireworks!"    

Ystävänpäivä - Valentine's

Mukavaa ystävänpäivää! Täällä se on perinteisesti vain pariskuntien juttu, mutta tänään me juhlistellaan sitä hiukan tyttöjen filmi-illan merkeissä ystävänpäiväperiaatteella. Tyttö sopi nimittäin ystävänsä kanssa, että katsottaisiin yhdessä Ylpeys ja ennakkoluulo. Siihen saumaan sitten kehiteltiin isompaakin tyttöjen juttua, mutta suunnitelmat menivät uusiksi monta kertaa. Yllätykseksi jää, mitä niistä bileistä lopulta tulee, mutta se on varma, että syödään sokerisydämiä, suklaakakkua ja popcorneja ja ihaillaan filmin päähenkilöitä... Itseasiassa tykkään enemmän sen filmin lavasteista ja kuvien värisävyistä kuin itse tarinasta, mutta nuo vanhan ajan romanttiset sadut uppoavat tyttöihin jokaisella aikakaudella yhtä hyvin. 

---

Happy Valentine's Day! Here it's traditionally more a romantic kind of a thing, but today we'll be celebrating friendship with the girlies. My daughter and her friend proposed some time ago, that we should watch Pride and prejudice together. We thought to get big bigger crew together for a fun girls' film evening, but our plans crushed more than once. So, tonight it will be a quite of a surprise what kind of party will turn out, but there will certainly be heart-shaped candies, brownies, popcorn & co. and we'll all be marveling at the cute main actors... Actually I prefer myself the set pieces and colors to the actual story, but those old fairy tales are always fitting to the girls in any generation, aren't they?   

Porkkanasämpylät - Bread rolls with carrot

Huomasin äskettäin, että sämpyläthän säilyvät parhaiten lasikuvun alla. Kuoren rapeus säilyy hiukan paremmin ja muutenkin ne eivät mene sitkeäksi, kuten muovipussissa/-rasiassa. Muutenkin, mitäs sitä tarjoiluastioita ja lasikupuja kaapissa säästelemään. Yhtä kivan näköisiä ne on keittiön pöydällä arkenakin! Itse asiassa kaikki sellaiset pienet jutut, kuten kauniisti katettu pöytä, astioiden kanssa yhteen sopivat lautasliinat, jne. saavat arkiateriankin tuntumaan mukavammalta.

Porkkanaraaste taikinassa tuskin paljon lisää vitamiinia sämpylöihin, kun C taitaa kadota paistaessa melkein kokonaan. Joka tapauksessa makua se antaa ja ehkä hiukan kuituakin... Laitoin taikinaan kaksi palaa hiivaa, 7dl lämmintä vettä, teelusikan kokoinen loraus siirappia, 3tl suolaa, kolme porkkanaa hienona raasteena, 1dl ohraleseitä, 75ml auringonkukkaöljyä ja sen verran vehnäjauhoa, että taikinasta tuli sopivaa leivottavaksi. Kohotin taikinan kaksinkertaiseksi ja muotoilin pari kymmentä sämpylää, jotka paistoin 225 asteessa. Porkkanasämpylät maistuivat hyviltä iltaruokana vihannessosekeiton kanssa. Siinä toivottavasti oli jotakin vitamiiniakin jäljellä... ;-)

----

Some time ago I found out that home made bread rolls keep well fresh and even slightly crispy under a cloche. Much better than stored in a plastic bag or box... And anyway, why to keep the nicer serving plates for better occasions only? They look equally wonderful on the table even on a week day... Actually all such little things like nicely decorated dinner table, matching napkins, etc. upgrade easily any casual week-day family dinner.

The grated carrots did probably not really add to the vitamin value of the bread rolls, because as far as I know C vitamin does not cope well with hot temperatures. The taste was greatly improved though and I suppose the fiber count went up, too. I made the dough with 700ml warm water, 2 cubes of fresh yeast, 1 tsp of syrup, 3tsp salt, 3 finely grated carrots, 100ml barley flakes, 75ml sunflower oil, and as much wheat flour as it took to get to the right consistency... I first blended yeast, syrup and salt into the warm water, then added the grated carrots and barley flakes, then the oil. Once that was relatively smooth, I started adding wheat flour, until the dough was thick enough, but not yet hard. I covered the bowl with a kitchen towel and let it rise until doubled in size. Then I made ca. 20 rolls out of it and baked them in 225 Celsius degrees until they started to brown... After ca. 20min. you can check whether they are ready by flipping one around and trying whether it makes a hollow sound when you tap it with a finger... The bread rolls tasted great with vegetable soup. I used lots of different green veggies. I hope they retained few vitamins... ;-) 

Vitamiinin tarpeessa - Needing vitamins

Sain just kirjoitettua tämän postauksen ja sitten se muuttui ihan ihmeelliseksi koodikieleksi... Äh, olkoot, en jaksa kirjoittaa koko juttua uudelleen. Joka tapauksessa täällä ollaan tytön kanssa mahataudissa ja tavallisessa flunssassa... Huono viikko sairastelulle, mutta eipä se ajoitus ikinä taida olla sen sopivampi, joten parasta olla valittamatta ja vaan napsia vitamiineja hedelmistä, vihanneksista ja purkista.

----

I just finished this post and then when I uploaded it, it turned out to some kind of coded language... Rewriting everything, nope. Anyway, my daughter and I are bit in need of vitamins as we seem to have got some stomach flu combined with the usual one... This is bad week for being sick, but I suppose the timing is never right, is it? In order to get well asap it's best to keep eating fruit and vegetables...

Oranssia - Some orange

Valkoisten lakanoiden kanssa on kiva vaihdella tyynyliinojen väriä. Kun vielä seinät ja lampunvarjostimetkin ovat valkoiset, niin pelkillä tyynyliinoilla koko huoneen ilmeen saa muuttumaan. Tutkailen alennusmyyntien aikaan aina tyynyliinahyllyt, jos löytyisi jotakin kivaa vaihtelua... Viime kesänä Stockmannin alesta löytyi nämä koralli-valkoraidalliset muutamalla eurolla kappale. Oranssi tai koralli paremminkin onkin parasta näin pieninä annoksina. Makuuhuoneen seinillä ei muuten ole yhtään mitään, lukuunottamatta vaatekaapin vieressä, ovea vastapäätä olevaa suurta peiliä. Luulen, että taulut jäävätkin kokonaan ripustamatta, koska pelkistetty väritys ja kattoikkunasta tuleva valo luo ihanan rennon tunnelman. 

----

Because most of our bedsheets are completely white, I love to change color of the pillow cases. The walls are white, too, so changing the pillow cases changes the atmosphere completely. During sales I always look for new colorful pillow cases... These coral ones I found in Finland last summer for just couple of euros a piece. For my taste it is a color that is at its best in small portions. After two years of living here we have still not yet hanged anything else except a big mirror at the bedroom walls. That may stay so, because the plain color scheme and the light from a sky light create a very relaxed feeling.  

Punakaali coleslaw - Red cabbage coleslaw

Jossakin lehdessä oli punakaalista tehdyn salaatin ohje. Siitä sain hiukan inspiraatiota ja kokeilin jatkokehittelyä... Talvella punakaali on hyvää vaihtelua vihreämmille salaateille. Yhdestä pallerosta saa ainakin kolme salaattikulhollista, mutta eipä se haittaa kun muovipussissa se säilyy aika hyvän aikaa jääkaapin vihanneslaatikossa, joten välillä voi ihan hyvillä mielin syödä monta normaaliakin salaattiannosta, kunnes taas tekee punakaalia mieli. Parhaalta se maistuu pihvin lisukkeena.

Punakaali-coleslaw

- punakaalin palanen - irroita uloimmat lehdet ja raasta pala ohuiksi suikaleiksi juustohöylällä.

- muutama ruokalusikallinen auringonkukan siemeniä

- kastikkeeksi: ruokalusikallinen majoneesia, ruokalusikallinen maustamatonta jogurttia, hiukan suolaa, hiukan sokeria, loraus vaaleaa etikkaa (balsamicoa tai omenaetikkaa) ja kaksinkertainen loraus oliiviöljyä sekoitetaan erillisessa kipossa ja lisätään sitten kaalin ja auringonkukansiemenien joukkoon. 

 

----

Some time ago I saw in some magazine a recipe for red cabbage coleslaw. Recipes provide bit of inspiration for further development... During winter time red cabbage makes a good change for green salad variations. One cabbage makes at least three bowls of salad, but thankfully it holds quite awhile in a veggie drawer of the fridge when wrapped in plastic... Meaning that one can with good conscience eat it only now and then, instead of, say, three days in a row. It tastes best as a side dish to a steak.

Red cabbage coleslaw

- piece of red cabbage grated 

- handful of sunflower seeds

- dressing: 1 Tbsp mayonnaise, 1Tbsp natural yoghurt, bit of salt and sugar, little splash of vinegar and two splashes of olive oil.     

Brunch

Tulipas taas syötyä hyvässä seurassa! Muutama työkaveripariskunta ja lapset tulivat aamupalalle. Meillä on huipputiimi ja uudet tulokkaatkin näyttävät sopeutuvan joukkoon kuin olisivat aina olleet mukana. Ja syömisessä me ollaan aina oltu täällä hyviä. Se on tärkein valintakriteeri tiimiin liitymisessä... No, ei vaineskaan, mutta mikä tahansa tilanne, juhla tai arki, vapaa-ajan juttuja tai työpalaveri, niin aina me syödään. ;-)

Aamulla herättyäni selasin työkaverini pinterestipinnauksia ja löysin metalliseen muffinssivuokaan tehtäviä minimunakkaita. Kuulosti sen verran helpolta, että kokeilin tehdä niitä. Kahteentoista minimunakkaaseen käytin 10 munaa, 1dl maitoa, 1tl suolaa. Vatkasin ne sekaisin ja kaadoin munamaidon voideltuihin muffinssivuoan koloihin. Taisivat täyttyä suurinpiirtein puolilleen. Lasten munakkaiden päälle laitoin vain ripauksen pippuria, hiukan ruohosipulisilppua ja mozzadellajuustoraastetta. Aikuisille pilkoin yhden tomaatin ihan pieniksi kuutioiksi, siihen sitten pieni pala punasipulia ihan pieninä paloina ja jonkin verran tuoreita basilikan lehtiä pienennä silppuna. Sekoitin ne ja sitten jaoin ne aikuisten munakkaiden sekaan. Päälle hiukan mustapippuria ja aika reilusti parmesaaniraastetta. Paistoin munakkaat 175 asteessa n. 25 minuuttia. Siihen vaiheeseen työkaveri ehti paikalle ja sanoi, että ne ovat valmiita sitten, kun ne ovat kohonneet kunnolla ja puutikkuun ei tartu mitään. Aika hyviä tuli. Perusmunakkaaseen voi tietysti sekoitella mitä tahansa yrttejä, vihanneksia tai kinkkua tms. Ne näyttivät kivemmalta pöydässä kuin pannulla paistettu munakas... 

Nyt pitää varmaan loppupäivä paastota... 

----

Oh my, we were eating this morning in great company! Two couples (and the kids) who work with us came to eat brunch in our place. I must say that we do have a wonderful team and even the newcomers seem to fit in like they had always been here. And of course, what you have to know is that we have all always been good at eating around here. It's actually a condition for joining the team... Just kidding, but whatever the situation, a feast or a normal day, a free time activity or a work-related meeting, we always eat something together. ;-) 

When I woke up this morning, I scrolled through some new pins at the Pinterest wall of my collegue who was coming for the brunch. I found several muffin frittata recipes and thought that I'd give it a go... To 12 small frittatas I used 10 eggs, 100ml milk and 1tsp salt. I mixed them together and poured the mixture into the greased muffin molds. For the kids I topped the frittatas only with some chives, bit of black pepper and grated Mozzadella cheese. For the adults, I used tomato, red onion, basil, some black pepper and grated Parmesan. I baked them in 175 degrees for 25min. The frittatas turned out well. The possibilities are almost limitless as you could add almost any vegetables, herbs and ham, etc. into them... Besides, they looked a lot better on the serving tray than a usual omelet... 

Now having told you all this, I think I might need to fast the rest of the day...