Mysteeritavoitteen päivitys

Säästän itseni mysteeritavoitteen pysähtymiseen liittyvältä (mahdolliselta) itsesääliltä loppuvuoden viimeisinä viikkoina raportoimalla siitä jo nyt. Olen muutaman viime viikon ajan tuijottanut tavoitetta realistisesti silmästä silmään ja todennut, ettei tämä vuosi vienyt sitä kovin pitkälle. Kyllä se eteni vuoden aikana, mutta ei siihen pisteeseen, että sitä voisi vieläkään paljastaa. (Onneksi en tiennyt tätä keväällä siitä kirjoittaessani.)

Pieni osa tavoitteen toteutumattomuudeesta oli omaa syytäni. Osa oli minusta riippumatonta, joskin olisin viisaasti voinut pelata korttini toisinkin, jos olisin ollut vakuuttunut vain viemään sitkeästi asian läpi. Suurimmaksi kuitenkin ongelmaksi muodostui se, että väliin tuli muutamia muita vielä tavoitettakin mysteerisempiä ideoita ja jonkin verran elämään kuuluvaa aikataulurasitetta lisäksi. Lopulta ajatuksiin asettui sellainen tunne, että oli parasta ajatella mysteeritavoitetta elämänmittaisessa mittakaavassa eikä nyt-heti-kaikki-tänne filosofialla. Ja muutenkin, prioriteetit on parasta pitää oikeassa järjestyksessä. Se nyt on totta elämässä yleensäkin.

Eli mysteeritavoitteen ainoat saavutukseksi luettavat elementit tämän vuoden puolella ovat ajatuksen kirkastuminen (siitä on hyvä jatkaa hiukan myöhemmin) ja oman elämän yleinen kevyenluokan arviointi, mikä sattui siinä muidenkin mysteerien myötä selkiytymään omaksi prosessikseen. Painotan sanaa "kevyenluokan," koska asia ei ole sitä mittakaavaa, että se olisi syössyt minua kovin suureen itsetutkiskeluprosessiin. Lievä arviointi on joskus hyödyllistä ihan sinänsä, vaikka olenkin kyllä sen verran analyytikko, etten muutenkaan jätä kiveäkään kääntämättä.

Mutta oli mysteeritavoitteen tila mikä vain, minulla ei ole ollenkaan periksiantanut olo. Ehkä siksi, että en ole antanut periksi asiassa sinänsä, siirtänyt vain tavoitetta sisäisessä itseni kanssa hallitsevassa sovussa aavistuksen eteenpäin.

Ei siis itsesääliä, eikä muutakaan harmia. Aikansa kaikella. Valmiissa maailmassa ei millään asialla voi olla ihan mahdoton kiire. Sitä paitsi vuosikymmenen päästä yhden vuoden menetys ei tunnun missään.