Kellariasiaa

Lauantai kului kellaria siivotessa. Olen koko ajan pelännyt sen olevan kostea, vaikka se vaikuttikin aikoinaan kuivalta, kun sinne tavarat vietiin (omistaja ja talkkari ovat väittäneet kellaria rutikuivaksi, mutta sehän on suhteellinen käsite, uskokaa tai älkää). Äskettäin (lopultakin - naurettavaa, tiedän) päädyimme myymään tytön vanhat vaunut. Ne olikin tuliteräkunnossa ja paketoituna pölyltä suojattuna. Ilmeisesti ne olivat kuitenkin olleet kosketuksessa seinään, koska kun ne kannettiin sisälle kahdessa kohdassa oli sormenjäljen kokoiset hometahrat, jotka lähtivät pyyhkäisemällä pois. (Emmaljungalle bonuspiste kankaiden "teflon"-käsittelystä.) Haju oli kuitenkin järkyttävä, että myyminen jäi sitten siihen. (Olen liian rehellinen, että olisin voinut niitä myydä edes pesemisen jälkeen.) Siinä oli ensimmäinen virallinen todiste kellarin kosteudesta.

Ostimme Ikeasta muovisia säilytyslaatikoita. Hyvä niin, seinät kun olivatkin kauttaaltaan kosteat. Kaikki, mikä on ikinä ollutkaan lähellä seinää tai kosketuksessa lattiaan, oli kostunut. Meidän onneksemme suurin osa tavaroista oli pakattu muuttofirmojen extrapaksuihin pahvilaatkoihin. Suurimpaan osaan kosteus ei ollut siksi tullut pahvilaatikkoa pidemmälle. Vaihdoin kaikki pahvilaatikot ja pakkasin paremman säilytyksen tarpeessa olevat tavarat Ikean muovilaatikoihin. Pari laatikollista lähti kirpputorille ja pari laatikollista kostunutta paperi- ja kirjatavaraa kaatopaikalle (ei onneksi ihan mahdotonta määrää).

Olen säästänyt tytön vauvatavaroista vain pienen osan. Muistan Antwerpenissä asuessa vieneeni laatikkokaupalla vaatteita kaverin vauvalle ja kirpputorille, ja pistin silloin talteen vain ne, millä oli jotakin tunnearvoa. Nyt se laatikko, missä vaatteet olivat, oli kostunut kaikista pahiten. Alareunaan oli jopa hapertunut kämmenen kokoinen reikä, haju oli kauhea, ja muutamissa vaatteissa oli harmaita hometahroja. (Elämässä ei näköjään kannata todellakaan säilöä yhtään mitään.) Mitenkö siinä kävi? Nyt olen pessyt pyykkiä, valkaissut, heittänyt osan niistäkin pois ennen pesua, osan pesun jälkeen... Toivo elää, että muutama mekoista jää säilytettäväksi.

Kellari on nyt siivottu, mikään ei ole enää kosketuksessa seiniin tai lattiaan, mutta koska asunnossa on vain 70m2, kellarissa oleva säilytystila on aika olennainen osa asumismukavuutta tai epämukavuutta riippuen siitä, voiko siellä säilyttää jotakin vaiko ei. Se on kuitenkin nyt ihan todistetusti sen verran kostea, että kovin pitkään siellä ei voi säilyttää mitään. Usko edes muovilaatikoiden kosteudenkestoon pidemmällä aikavälillä on heikohko. Ai niin, ei se pelkkää kondenssivettä ollut, koska hyllyn jalka oli homehtunut myös, joten on sinne jossakin vaiheessa vettä ehtinyt valumaankin.

En oikein pidä yleistyksistä, mutta tämä on melkein 100% varmuudella täysin totta. Jos belgialainen ikinä väittää rehellisesti ja vakavissaan, ettei jossakin ole yhtään hometta, älä usko sanaakaan. Tarkista silti, luota nenääsi ja usko vain itseäsi. Kosteus ja home ovat täysin suhteellisia käsitteitä. Siinä, missä toiselle jossakin ei ole hometta (lue: ei varsinaisesti kasva paksua vihreää/harmaata kasvustoa), toiselle se voi olla silti täysin home.

Kellarista tuli monta kourallista haisevaa kosteaa murua. Jätänpä sanomatta, mitä se oli.