En minä tietenkään mielelläni vanhene, mutta kolmekymmentä on monessa mielessä kahtakymmentä parempi luku. Parasta on ehkä se, että ymmärtää elämän olevan monimuotoisempaa, rikkaampaa ja syvempää kuin kahdessakymmenissä ajatteli. Ja valtava on sekin väläys, että tajuaa, ettei kolmestäkymmenestä siirrytäkään vielä suoraan eläkkeelle. Eikä elämä muutukaan tylsäksi tai muutenkaan puuromaisen harmaaksi.
Jotakin tapahtuu kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välissä. Ei sitä pysty sen kummemmin selittämään. Se on vain pakko kokea itse. Perspektiivi yksinkertaisesti muuttuu. Aikuiselämää ei kolmekymmentä+ jälkeen näe enää yhtenä sumeana putkena, vaan päivinä, vuosina ja kausina. Ja ymmärtää, että jokaisessa vaiheessa ihminen elää täyttä elämää. Huomaa sitä vielä senkin, että ei todellakaan kaipaa enää takaisin kahteenkymppiin. Mutta sitähän sellaiset kynsilakan myyjät tuskin uskovat.
Juuri näin. Tuttuja pohdintoja... Ja hieno uusi lakka!
VastaaPoistaTäällä nautiskellaan GLS:n annista tämä viikonloppu. Huippuviikot siis jatkuvat.
Terkkuja!
t. onnellisen seesteinen 30+ ;)