Minä ja mieheni olemme yhdessä asiassa täysin erilaisia. Erilaisuus kulminoituu satunnaisesti sanaan "säilytystila." Jos mies päättäisi asioista yksin meillä olisi jokainen kaapinhylly täynnä kaikenlaisia järjestelmällisesti pinottuja kokoelmia, mitkä joko odottaisivat myöhempää käyttöä, poisheittämistä tai jopa syömistä, kuten tässä viimeisimmässä tilanteessa.Kun tulin kotiin etsin siivouskomerosta ensimmäisenä iltana jotakin. Yllätyin kai löydöstäni jonkin verran, koska en enää edes muista, mitä sieltä heti etsin. Siellä imurin ja silityslaudan vieressä, siivousämpäreiden päällä oli pahvilaatikko, jonne oli levitetty sanomalehtipaperia ja - sipuleita. Mies ei ollut kuulema keksinyt muutakaan paikkaa, minne multaiset uudet sipulit voisi laittaa kuivamaan.
Logiikkamme eivät aina selvästi kohtaa säilytystilojen suhteen. Käytännön kompromissi on sellainen, että jokainen järjestäköön itselleen tärkeät tavarat omalla tavallaan. Minä vastaan kuitenkin niistä yhteisistä säilytystiloista, joista tavaraa tarvitaan jatkuvasti. Saatan nimittäin hiukan hermostua, jos kaikenlaista pinotaan päällekäin ja jos jotakin tarvitsee, joutuu aina selvittämään ensin koko kokoelman. Siinä minua ei ilahduta järjestelmällisyys ollenkaan.
Saattaa tietysti olla, että sipulit kuuluu kuivattaa pimeässä. En tiedä siitä. Minusta ne kuitenkin ovat multaisina kauniita ihan näkyvilläkin, joten pelastin ne siivoukomerosta keittiön hyllylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti