My hope is built on nothing less
than Jesus’ blood and righteousness;
I dare not trust the sweetest frame,
but wholly lean on Jesus’ name.
When darkness veils His lovely face,
I rest on His unchanging grace;
in ev’ry high and stormy gale
my anchor holds within the veil.
His oath, His covenant, His blood
support me in the whelming flood;
when all around my soul gives way,
He then is all my hope and stay.
When He shall come with trumpet sound,
O may I then in Him be found,
dressed in His righteousness alone,
faultless to stand before the throne.
Refrain: On Christ, the solid Rock, I stand
—all other ground is sinking sand;
all other ground is sinking sand.
Kauniiseen klassikkovirteen ei ole lisättävää, mutta sanonpa silti, mikä siitä tuon talon nähdessäni nousi erityisesti mieleen. Virressä mainitaan Jeesuksen vanhurskaus useampaan kertaan ja kirjoittaja kertoo sen olevan hänen toivonsa ja varmuutensa.
Teologiassa sana "vanhurskaus" tulee jatkuvasti esille eri muodoissaan. Se on tietysti luonnollista, onhan se koko kristinuskon ydin. Kaikista yksinkertaisin määritelmä voisi olla synnitön, syytön tai oikeamielinen. Siitä voisi pitää luennon toisensa jälkeen, eikä tuntuisi sittenkään, että olisi saanut selitettyä sitä tyhjentävästi. Jotenkin vanha virsi kuitenkin sanoo lyhyesti sen olennaisimman. Ihminen, sellaisenaan kuin hän on, voi ottaa vastaan Jeesuksen vanhurskauden, niin että siitä tulee hänen oma vanhurskautensa. Tarkoitan tällä sitä, mistä Paavali kirjoittaa (vapaasti lainattuna), että "voimme pukeutua Kristuksen lahjavanhurskauteen."
Kyse ei siis ole siitä, että Jumala jotenkin korjaisi ihmisen puutteellisen vanhurskauden. Korjailun sijaan Jumala tarjoaa Kristuksen valmista ja täydellistä vanhurskautta lahjaksi uuden vaatteen tavoin. Ihminen voi riisuutua omasta vajaasta vanhurskaudestaan ja pukeutua Jeesuksen vanhurskauteen. Laatutietoisuus on hyväksi. Synnittömän Jeesuksen vanhurskaus nimittäin päihittää laadultaan ihmisen korjaillunkin vanhurskauden mennen tullen. Silloin voi vajavaisuudestakin huolimatta seistä virheettömänä jalat tukevalla kalliolla kohdatessaan Jumalan.
Ajatella, mitä Edward Mote sanoi jäädessään eläkkeelle vuotta ennen kuolemaansa: “The truths I have been preaching, I am now living upon and they’ll do very well to die upon.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti