Leipää ja jälkiruokaa

Päätin ennen lomaa käyttää muutaman päivän käsitöihin. Se on toistaiseksi ainakin jäänyt vain ajatukseksi. Toinen päätös oli testata muutama ruokaohje. Olen suurimmaksi osaksi laittanut vain sitä sun tätä nopeasti keksittyä, mutta tänään sain lopultakin testattua muutaman oikean ruokaohjeen.

Ensimmäinen oli Focaccia-leipä. Näin reseptin vanhassa Kodin Kuvalehdessä siskoni luona. Tänään se löytyi reseptihaulla lehden omalta sivustolta. En ikinä seuraa ohjeita ihan tarkasti, joten tässä minun versioni:

5dl vettä
40g tuoretta hiivaa
3tl suolaa
1rkl siirappia
3rkl spelttihiutaleita
vehnäjauhoja
1dl hyvää oliiviöljyä

> Tee niin kuin mikä tahansa sämpylätaikina, mutta jätä taikina kohtalaisen pehmeäksi. Ohjeessa oli hirveästi vehnäjauhoja, joten kannattaa itse kokeilla, mikä määrä riittää. En tullut sitä mitanneeksi. Ai niin, oliiviöljy antaa tässä paitsi kosteutta myös makua, joten kannattaa ostaa kunnollista. Siinä yleensä hinta kertoo paljon laadusta. Se on yksi niistä asioista, joissa vähempi on parempi, eli pienempi pullo kalliimmalla sisältää yleensä parempaa makua kuin suurempi halvemmalla.
> Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi. Kauli taikina leivinpaperille ja kohota liinan alla vielä vartin verran. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele taikinalevyn pinta vedellä.
> Minä "jaoin" mielessäni taikinalevyn neljään osaan. Kahteen osaan painelin kirsikkatomaatteja, kahteen mustia oliiveja pilkottuna, niin, että yhdessä osassa oli siis sekä tomaatteja, että oliiveja, ja yhdessä osassa ei ollut mitään. Lopputuloksessa oli jokaisen makuun jotakin. Sitten ripottelin koko komeuden päälle kuivattua rosmariinia (tuore olisi ollut aromaattisempaa) ja sormisuolakiteitä. Oikeassa ohjeessa oli parmesaaniraastetta, mutta minusta parmesaani on parempaa ilman paistamista.

Maisteltuani ajattelin seuraavaa: feta-juustokuutiota voisin kokeilla ensi kerralla. Mustat oliivit ja feta olisivat aika hyviä yhdessä. Ja taikinaan voisi myös kuullottaa pannulla pari-kolme paloiteltua valkosipulin kynttä. Sellaisenaankin lopputulos oli kyllä herkullista. Keskustelimme syödessä, että se sopisi hyvin illanistujaisiin ja tyttö kysyi, mitä "illanistujaiset" oikein tarkoittaa. Ai niin, kotona ostin keväällä pari kertaa puolivalmista focaccia-leipää ja tarjosin sen tomaattitapenadin kanssa. Se olisi sopinut tähänkin, vaikka voinkin kanssa maistui hyvältä.
Jälkiruoaksi Jamie Oliverin Apple Sponge Pudding. Löytyy myöskin hänen nimeään kantavalta sivustolta. (Kuka ei rakastaisi internetin reseptinhakukoneita!?!) Ohjeessa pyydettiin lämmittämään uuni 180 asteeseen ja voitelemaan puolentoista litran vuoka. Jos haluat alkuperäisen ohjeen, etsi se sivustolta. Minä suikaloin kilon verran kuorittuja ja siemenettömiä omenia kattilaan, lisäsin lorauksen vettä, vajaan desin sokeria ja puoli teelusikallista kanelia. Keittelin sitä hiljakseen kannen alla välillä sekoitellen, kunnes omenat olivat aika pehmeitä, mutta vielä pysyivät koossa. Lusikoin omenat uunivuokaan ja ripottelin päälle lisää kanelia. Ohjeessa pyydetään jättämään liemi kattilaan ja se olikin hyvä. Muuten olisi mennyt paistaessa liian vetiseksi. Omenia keitellessä tein pienen sokerikakkutaikinan kahdesta munasta, +1dl sokeria, 1 1/2dl vehnäjauhoja, 1/2tl leivinjauhetta, 1/2tl kanelia ja hiukan neilikkaa. Ohjeessa oli "1/2tsp mixed spice," se on kutakuinkin piparkakkumausteen veroista, mutta sitä ei nyt ollut saatavilla. Kaadoin taikinan omenien päälle ja paistoin uunissa kypsäksi. Lopputulos oli hyvää lämpimänä kylmän vaniljajäätelön kanssa.

Tuli siitäkin idea mieleen. Jos olisi puoli kiloa tuoreita vadelmia, ne voisivat toimia sellaisenaankin (ehkä lisäisin kuitenkin hiukan sokeria) sokerikakkutaikinan pohjalla. Siinä tapauksessa taikinaan kannattaa laittaa hiukan vaniljasokeria ja jättää muut mausteet pois.

Mikä siinäkin on, että aina pitää miettiä itsekseen kaikki reseptit uusiksi ja ruoka suussa jatkaa ideointia, vaikka kaikki maistuukin jo sellaisenaan ihan hyvältä? Nautinto se on sekin, kun keksii jotakin, mitä ei tullut ensin ajatelleeksi.