Lammasfarmilla

Siskolla ja hänen miehellään on oikea maalaistalo. Ja aika paljon vuohia ja lampaita. Marjoja varsinkin. Ja herneitä. Aitta on ja peltoakin kesantona. Ja kaksi koiraa ja kaksi kilpikonnaakin. Ja kaksi suloista poikaa. Isommalta tulee järkeviä juttuja paljon huolitellumalla kielellä muotoiltuna kuin mitä sen ikäiseltä voisi odottaa. Ja ääni on ihan erityinen, sellaista en ole ikinä kuullut kenenkään muun suusta. Vessareissulla hän ihmetteli lattiassa kimaltavia pisteitä, mutta pöntölle päästyään totesi tyynesti, ettei kaikki kuitenkaan ole kultaa, mikä kiiltää. Pienempi taas on tunteikas yltiöpositivisti. Hän siirtyy luontevasti sydäntä riipivästä draamasta tyytyväiseen päivänpaisteeseen. Se onnen ilme on peräisin siskolta. Tarinaa tulee jatkuvalla syötöllä ja korkeatasoisella tyylillä isoveljen malliin. Jouduin kerran sanomaan, etten pysty ottamaan syliin kävellessä, kun selkäni alkaa helposti sattua kantaessa. Hetken kuluttua vieressä kävelevä poika kysyi: "Josu, onks sulla paha selkä?" Oli mukava viettää aikaa lasten kanssa ja tietysti myös aikuisten. (Kiitos kovasti!!!)

Olen ylpeä pikkusiskosta ja hänen miehestään. Kovin moni ei ryhdy toteuttamaan unelmaansa samalla tavalla. Eikä moni halua sitoutua sellaiseen kokonaiseksi elämäntavaksi muodostuvaan projektiin. Sisko perheineen emännöi/isännöi ja elämöi ;-) niin luontevasti maatilaansa, että näyttää siltä, että he olisivat olleet siellä aina.

Laittaisin tähän mielelläni kuvan maanviljelijöistä, mutta meillä on kuulema sellainen sopimus, ettei kumpikaan julkaise blogissaan toistensa valokuvia. En riko sopimusta, mutta koska eläinrakas, luomuelämää kannattava siskoni on perheen (ja kai suvunkin) ainoa paitsi maanviljelijä, myös taiteilija, laitan muutaman kuvan hänen kodistaan. Ulkoakin olisin saanut upeita kuvia, mutta en tullut paljon kuljeksineeni kameran kanssa ympäriinsä.

Yhtenä päivänä leivoin vadelmapiirakan - marjatilalla kun oltiin. Kahvitaukoa pitäneet marjankerääjät kysyivät reseptiä, jota ei ole olemassa. Kirjoitan sen kuitenkin ylös sellaisena kuin sen suurin piirtein tein. Mitat tosin ovat niin "suunnilleen," että kannattaa käyttää omaa arviointikykyä toteutuksessa.

Lammasfarmin vadelmapiirakka

Pohjaksi pullataikina:

2,5 dl lämmintä vettä
30 g hiivaa
vajaa 1 tl suolaa
1/2 tl kardemummaa
1 kananmuna
kaksi kourallista sokeria
jauhoja
75 g sulatettua voita
> Tee kuten pullataikina yleensäkin, mutta älä vaivaa niin pitkään. Kohota 20 min. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille, painele hiukan korkeammat reunat.

Kuorrutus:
1 prk rahkaa
1 prk vispikermaa
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
reilusti sokeria (maista, että on tarpeeksi makeaa)
> Sekoita kaikki aineet vispilällä. Levitä pullataikinan päälle.
> Lisää päälle 250 g tuoreita puutarhavadelmia. Parhaita on tietysti ne, mitä siskoni kasvattaa ilman torjunta-aineita. (Jos siskon maatila on liian kaukana, voinet tyytyä muihin vadelmiin, mutta sitten en takaa piirakan makua. ;-))

> Paista 200 asteessa kunnes reunat ovat ruskistuneet sopivasti.

PS. Puolitoistaviikkonen meni muutekin mukavasti. Työhön liittyneet kuviot onnistuivat hyvin ja tuttuja oli kiva tavata. Muutama uusi tuttavuuskin mahtui joukkoon. Oli kaikinpuolin oikein tervetullut olo.