EU:n alueella muuttaminen maasta toiseen on kohtalaisen helppoa. Periaatteessa kaikki dokumentit kulkee maasta toiseen ilman käännöksiä, sosiaaliturvankin pitäisi olla vain kirjautumisesta kiinni, verojen maksaminen on paperilla päivänselvää, lapsilisistä ja eläketurvasta puhumattakaan... Käytännössä mikään näistä ei ole kuitenkaan ollut vielä ihan yhtä yksinkertaista kuin lainsäädäntö edellyttäisi niiden olevan. Tosiasia on, että yhtenäistämisyrityksistä huolimatta eri jäsenmailla on edelleen hiukan toisistaan poikkeavia käytäntöjä ja vaatimuksia. Tietysti, jos vertaa mihin tahansa EU:n ulkopuoliseen alueeseen, niin helpostihan täällä kaikki käy, kun yleensä riittää muutama soitto, muutama turha toimistokäynti ja sitten jossakin kohtaa asiat alkavat luistaa. Helpoimmalla pääsee, jos selvittää jo ennen lähtöä, mitä kaikkea on pyydettävä mukaan. Paikanpäällä se sujuu huomattavasti helpommin kuin myöhemmin kaukaa käsin puhelimeen ja sähköpostiin turvautuen. Kyllähän suurin osa papereista tulee perässäkin, mutta niitä on yllättävän työlästä järjestellä etänä jälkikäteen...
Toinen asia, mikä lisää prosessin sujuvuutta huomattavasti, on löytää joku, joka jo tuntee paikallisen systeemin ja pystyy auttamaan alkuvaiheissa. Mieluiten sellainen, joka tietää asiat ulkomaalaisen kannalta, koska perusrutiinit, joilla paikalliset asiansa hoitavat harvoin toimivat ulkomaalaisen kohdalla ensialkuun. Silti kannattaa sinisilmäisen luottamisen sijaan tutustua asioihin itsekin, jotta tietää ihan varmasti lopputuloksen olevan kunnossa. Meillä on tullut muutaman kerran ei niin mukava yllätys vastaan, kun ollaan oltu hiukan liian luottavaisia ja muutenkin turhan hyväuskoisia. Sittemmin tietysti tämä systeemi on tullut sen verran tutuksi, että mies ainakin osaa unissaankin luetella eri toimistoissa ja asioissa tarvittavat dokumentit... Kohta hän voisi varmaankin perustaa jonkinlaisen konsulttipalvelun. ;-)
Ehkä tässä yhteydessä on turha puhua hermojenkiristysprosenteista, kun kuitenkin maantieteellisesti suuremman muuton kanssa stressitaso on ilman muuta huomattavasti korkeampi. Silti täälläkin on muutamat kerrat hampaita kiristelty erinäisissä virallisissa yhteyksissä, kun on etukäteen selvitetty, mitä papereita pitää tuoda mukana ja sitten paikan päällä on kysytty vielä jotakin muuta. Kuitenkin, kun asiat on saatava toimimaan, on vain parasta yrittää olla mahdollisimman yhteistyökykyinen, jotta ei itse ainakaan turhaa mutkista tilannetta sen enempää. Luulen, että suurimmat turhautumiset tulevat siitä oletuksesta, että koska uusi maa on EU:ssa, virallisten asioiden hoitamisen pitäisi toimia samalla tavalla kuin kotona. Se on väärä ajatus heti alkuun. Jokaisessa jäsenmaassa on omat kuvionsa, vaikka yhtenäisyys on ihan kirjaimellisesti tänä päivänä huippuluokkaa verrattuna siihen, mitä se oli vaikka vain 10 vuotta sitten.
----
Sorting out formalities should in theory be very simple when moving from one European Union country to another. The official documents should follow the same format in each country and they should be automatically taken over by any of the member countries. In practice bit more patience is required, because though many things are really made much much simpler in the last couple of years, some things still depend on the local procedures. The first thing to start with is to gather all the possible documents one might need for signing up in a new community, in the social insurance system, in the tax system, retirement funds, etc... before the move. Obviously one can sort out a document or two by requesting them by e-mail or phone afterwards, but trust me, that's a lot of work from a distance if you need to chase for several missing documents... The second thing, that can make a transition smoother in reference to the formalities, is to find somebody who knows what you need to get sorted once you arrive. Preferably somebody you can trust. We have experienced few mishaps ourselves, but they can be easily avoided if the first advices you get happen to be correct. During the time, we have obviously figured things out. In the last few years my husband has been consulted for quite a variety of things relating to the formalities...
Talking about stress appears rather exaggerated when you talk about the formalities between two European union countries, if you compare it to moving anywhere outside the EU. Yet, trust me, you can get slightly frustrated in the EU, too, though most of the things really work out smoothly taken that you do have the appropriate documents immediately at hand and no further complications come up in the process. I think the biggest frustration is that one thinks that since a new place is within the EU, things should work out approximately in the same way they do at home. That's a fallacy to start with. Each country has their own way of doing things into some extent, though the system does deserve a compliment. Much has developed in the past years and things are generally speaking extremely smooth in comparison to what it used to be, say even ten years ago!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti