Kirkosta otettiin pieni ystävä mukaan. Eipä sillä, etteikö tässä muutenkin ehtisi välillä omia ajatuksiaan ajattelemaan, mutta sunnuntai-iltapäivän leikkiseura on kyllä ihan varteenotettava idea. Olen ehtinyt laittaa ruokaa ihan rauhassa, surffailla sisustusblogeja, raivata keittiön, juoda muutaman kupillisen teetä...
Se on varmaan vanhemmille aika luksusta, jos asuu paikassa, jossa leikkikaverit soittavat ihan itse ovikelloa ja lapset kyläilevät ilman suurempaa suunnitelmallisuutta toistensa luona. Täällä sellaiset asiat on yleensä järjestettävä aikuisten puolesta. Spontaanisuutta ei siis ole yleisesti ottaen kovin paljon, kun leikkiseurasta sovitaan usein ainakin viikkoa aiemmin, jotta tiedetään puolin ja toisin, kuka vie ja kuka hakee, ja mitkä ne tarkat kellonajat olivatkaan. Arkipäivänä opettajallekin on muistettava laittaa lappu, jos joku muu kuin vanhempi ottaa lapsen koulun pihalta mukaansa. Onneksi on työkavereita, joilla on lapsia ja joiden kanssa pystyy spontaanimpiinkin ideoihin. Joskus ideat onnistuvat, joskus eivät, mutta se on hienoa, ettei tarvitse kaikkea lyödä kalenterin kanssa lukkoon etukäteen.
Ai niin, ruoasta vielä sen verran, että laitoin lohkoperunoita ja lohifilettä. Perunat tulivat hiukan tavallista nopeammin, kun keitin lohkoja reilut viisi minuuttia vedessä ja sitten vasta öljy-mausteseoksen kautta uuniin. Lohifileen taas tein itselleni perinteiseen tyyliin - päälle suolaa, pippuria ja kuivattua rosmariinia, paistoin pinnan öljyssä nopeasti ruskeaksi mausteineen ja laitoin sen uunin alatasolle folion alle hautumaan siksi aikaa, kun perunat vielä paistuivat. Rosmariini antaa ihanan aromin kalaan. Kala ei kuitenkaan ollenkaan maistunut leikkikaverille, mutta lapsena syöminen kylässä onkin aika kamala asia. Sen muistan omasta kokemuksesta.
PS. Arvonta on vasta tiistaina, joten osallistua voi edelleen!!!
Se on varmaan vanhemmille aika luksusta, jos asuu paikassa, jossa leikkikaverit soittavat ihan itse ovikelloa ja lapset kyläilevät ilman suurempaa suunnitelmallisuutta toistensa luona. Täällä sellaiset asiat on yleensä järjestettävä aikuisten puolesta. Spontaanisuutta ei siis ole yleisesti ottaen kovin paljon, kun leikkiseurasta sovitaan usein ainakin viikkoa aiemmin, jotta tiedetään puolin ja toisin, kuka vie ja kuka hakee, ja mitkä ne tarkat kellonajat olivatkaan. Arkipäivänä opettajallekin on muistettava laittaa lappu, jos joku muu kuin vanhempi ottaa lapsen koulun pihalta mukaansa. Onneksi on työkavereita, joilla on lapsia ja joiden kanssa pystyy spontaanimpiinkin ideoihin. Joskus ideat onnistuvat, joskus eivät, mutta se on hienoa, ettei tarvitse kaikkea lyödä kalenterin kanssa lukkoon etukäteen.
Ai niin, ruoasta vielä sen verran, että laitoin lohkoperunoita ja lohifilettä. Perunat tulivat hiukan tavallista nopeammin, kun keitin lohkoja reilut viisi minuuttia vedessä ja sitten vasta öljy-mausteseoksen kautta uuniin. Lohifileen taas tein itselleni perinteiseen tyyliin - päälle suolaa, pippuria ja kuivattua rosmariinia, paistoin pinnan öljyssä nopeasti ruskeaksi mausteineen ja laitoin sen uunin alatasolle folion alle hautumaan siksi aikaa, kun perunat vielä paistuivat. Rosmariini antaa ihanan aromin kalaan. Kala ei kuitenkaan ollenkaan maistunut leikkikaverille, mutta lapsena syöminen kylässä onkin aika kamala asia. Sen muistan omasta kokemuksesta.
PS. Arvonta on vasta tiistaina, joten osallistua voi edelleen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti