Tuskan takana

Kolme ostosrreissua tarvittiin, että löysin kolme keskiverto-t-paitaa. Tämän kesän muoti on liian tiukkaa, liian avaraa, liian lyhyttä, liian leveää, liian pelkistettyä tai liian hienostelevaa, väärää väriä tai jotakin muuta, mutta varmasti vääränlaista... Ei ole ihme, jos iskee epätoivo ja toinenkin.

Lopulta kaiken kiertelyn ja loputtoman sovittelun jälkeen ostin yhdestä kaupasta kerralla kolme t-paitaa. Ajattelin, että jos nyt en osta niistä ihan jokaista, epätoivon loppua ei varmasti tule näkyviin koko kesän aikana. Nyt on sitten vihreä puhvihihainen, pinkki rimpsuhihainen ja valkoinen pitsikauluksinen. Jos joku niistä näyttää järkyttävältä, älkää vain sanoko sitä minulle. Voitte kyllä pyöritellä silmiänne ja päivitellä selän takana, mutta aion silti pitää ostamani paidat puhki. Nyt on yksikertaisesti pakko olla kiitollinen, ja pitää nämä, mitkä suurin piirtein sopivat malliltaan ja väriltään, vaikka tarvittaisiinkin aurinkolaseja siihen, että saisi katsottua säihkyviä, räikeitä sävyjä...

Pahinta tässä on se, että sama valitus toistuu joka ikinen vuosi. Joskus olen kuullut vitsailtavan sellaisista, joilta jäi nuoruusiän vaatetus- tai meikkaustyyli päälle lopuksi aikuisiäkseen. Minusta on alkanut tuntua, että siinä ei ole mitään huvittavaa. Kuka muutenkaan jaksaisi ihan joka vuosi ajatella kaiken ihan alusta uudelleen? Kun vain muodinluojatkin tajuaisivat, että meillä naisilla olisi kaikista helpointa, ja olisimme useimmiten helppoja ja tyytyväisiä asiakkaita, jos ainakin muutaman vuoden ajan perätysten saisimme ne hyväksi todetut mallit kaupoista uudelleen. Ja jos vielä saisi muotonsakin säilytettyä kutakuinkin kohdallaan, niin siitäkin olisi aika paljon iloa ja helpotusta vaatekaupassa. Ai, eikö sitäkin näkökulmaa voi laittaa muodiluojien piikkiin?