Viime päivät, oikeastaan viikot, ovat olleet aika työläitä luentojen suhteen. Huomasin, että yhdessä kurssissa tulee materiaalin kanssa kiire, joten nyt olen sitten valmistellut viikottain kaksinkertaiset määrät materiaalia niille luennoille. Joku olisi tietysti lyhennellyt asiaa rankasti, mikä olisi saattanut olla minullekin järkevää, mutta kukin luonteensa mukaisesti. Ajattelen, että asioille on vaikeaa tehdä oikeutta tiivistämällä niitä liikaa. Se on hiukan kuin pakottaisi materiaalia väkipakolla sellaiseen muottiin, johon se ei edes kuulu.Sorruin sitten kiireessä siihen, että viime viikkoina olen antanut lähes kokonaiset muistiinpanot opiskelijoille, jotta aikaa säästyy tunnilla, kun ei tarvitse itse kirjoittaa muistiinpanoja kovin paljon, ja voin siksi edetä tavallista nopeammin ja silti sanoa kaiken sen, mitä pidän tarpeellisena. En olisi uskonut, että tekisin joskus niin. Yleensä olen antanut vain luentojen rungot ja ylimääräiset lappuset. Täytyy katsoa lukukauden lopussa, onko muistiinpanoista enemmän hyötyä vai haittaa. Ei siis varsinaista "haittaa," mutta tarkoitan, että katson paranevatko tulokset vaiko ei. Vastoin tähän käytäntöön sortumista, uskon itse vaakaasti, että muistiinpanojen kirjoittamisen vaivannäkö tehostaa oppimista.
Kevätmatkan saarnojen ja lyhyempien puheiden ideat alkavat olla purkissa. Yksityiskohtiin perehdyn ensi viikolla iltapäivien aikana, kun aamupäivät kuluvat palavereissa. Lippujen vahvistussähköposti tuli muutama päivä sitten. Siinä lopulta aina konkretisoituu matkalle lähtö. En kuulu niihin ihmisiin, jotka pakkaavat kaiken monta päivää etukäteen. Paremminkin elän aina "täysillä" viime hetkeen saakka, sitten heitän tavarat nopeasti kassiin ja lähden. Jotakin varmasti stressaisi sellainen, mutta minua kiusaa enemmän, jos joutuu olemaan jalka oven välissä ja matkalaukut puolipakattuna monta päivää. On vain kolme vaihtoehtoa - vielä kotona, juuri lähdössä tai jo perillä. Ei missään välissä missään välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti