Koulun pihalta katkaisin muutaman "ylimääräisen" oksan kukkivasta puusta. Suuri puu näytti siltä, ettei niitä oksia siitä kukaan voi huomata puuttuvan. Luulen, että kyseessä on pähkinäpuu, mutta en tunnista kukintoja kovinkaan hyvin. Terälehtiä varisi kantaessa jatkuvasti. Siitä päättelen, että kukinta-aika saattaa jo pian olla ohi. Olisi pitänyt olla kahta viikkoa aiemmassa katkomassa oksia.Syntymäpäiviä kovasti valmistellaan, joten pari pientä pakettia on jo valmiina. Jotakin on vielä ostamattakin. Ensimmäinen pyyntö oli kamerakännykkä, mutta se pyyntö peruuntui siinä pelossa, että se saattaisi muodostua ainoaksi lahjaksi. Olin tyytyväinen toiveiden muuttumiseen, koska tosiasiassa täällä lapset eivät tee yhtään mitään kännyköillä ennen yläastetta. Olisi ollut turhanpäiväistä ostaa jonkinlaista perusmallia, joka ensinnäkin ehtii tekniikaltaan vanheta ennen kuin todellinen tarve edes tulee kohdalle, ja toiseksi se mitä todennäköisemmin lojuisi 99,9% ajasta jossakin askartelukasan alla lataamattomana.
Ai niin, syy siihen, miksei kännyköitä tarvita on se, että ala-asteelaiset eivät ikinä ole missään yksinään. Kaverillakin jos käy, sinne viedään ja sieltä haetaan ovelta ovelle ja vanhemmat ovat kotona, kun vieras lapsi kutsutaan kylään. Ulkona ei laahusteta ikinä yksinään, eikä harrastuksista voisi soittaa kuitenkaan ja sitä paitsi sinnekin viedään ja haetaan joka tapauksessa ja aikuiset kyllä soittavat hätätilanteessa. Oikeastaan aika hyvä senkin vuoksi, että kännykkäpuhelujen ja tekstareiden hinnat ovat täällä moninkertaiset Suomen hintoihin verrattuna. Eli ihan turhaan eivät aikuisetkaan viitsi soitella.
On se vain erikoista, että tämän viikkoista syntymäpäivää on odotettu jännityksellä suunnilleen 11kk 3vkoa. Aika on ollut pitkä, kuten odottavan ajalla tapaa olla. Monta kertaa sankari on miettinyt kutsuvieraslistaa, lahjatoiveita, tarjoiluideoita, koristelumahdollisuuksia, jne. Missä vaiheessa se kääntyy niin päin, että syntymäpäivän saapumista kammoaa vuosittain 11kk 3vkoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti