Alkuviikosta teimme valkoisesta askartelusavesta pupun muotoisella piparimuotilla pieniä koristeita. Kaupasta löytyi kolmea erilaista yhteen sopivaa paperia. Toteutus ohuen paperin, liiman ja siveltimien kanssa oli hiukan odotettua hankalampaa. Pupuista olisi kannattanut tehdä suurempia päällystystekniikkaa ajatellen, mutta toivotaan, että lopputulos vastaisi alkuperäistä ideaa.Tänään oli ihana, aurinkoinen kevätpäivä! Mietiskelin muutaman viikon päästä koittavan työmatkan sovittuja tilaisuuksia. On se ihme juttu, että materiaalia puhumiseen on kokonainen kirja, hyödyllisiä lisäteoksia lukematon määrä, mutta silti on aina odotettava, että ajatus alkaa avautua ja elää. Joskus olen miettinyt, millaista olisi seurata liturgista kalenteria. Katselin viime viikolla luterilaisten evankeliumikirjaa ja ajattelin, että kyllä siihenkin inspiraatiota tarvitaan, jos joku toinen on päättänyt tekstit puhujan puolesta.
Ajatus evankeliumikirjasta on mielestäni kuitenkin hyvä, koska sitä seuraten varsinaista tekstin lukemista tulisi tilaisuuteen ensinnäkin enemmän ja toiseksi myös vaihtelevammin eri puolilta Raamattua, koska tekstien järjestys on suunniteltu etukäteen pitkälle aikavälille. Opetuksen johdonmukaisuutta ajatellen järjestelmällisyys on olennaista.
Liturginen kalenteri on tietysti tuttu suurten kirkkojen kannattajille, mutta uskon, että siitä hyötyisivät muutkin. Jokainen teksti on "hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään..." (2 Tim. 4:16). Siinä mielessä "satunnainen" valikointi ei liene tasapainon kannalta kovin hyödyllistä, järjestelmällisyys taas kattaisi kokonaisuuden paremmin. Toisaalta se on niin, että oli teksti sitten annettu tai itse valittu, työtä siinä joka tapauksessa joutuu tekemään sen eteen, että saarna kantaisi hedelmää sekä puhujan itsensä, että myös kuulijan elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti