Paras aarre

Eilinen kirpputorilöytöesittely jatkukoon! Tämä jääköön viimeiseksi esittelyksi tällä kertaa, etten ihan väsytä teitä kaikkia näillä romukasoillani, joita kuvailen (kuvittelen) aarteiksi.

Olen etsinyt todella pitkään kaunista jalallista kulhoa. Nyt sattui sopiva kohdalle. Oikeastaan vielä parempi kuin, mitä olisin osannut edes kuvitella. Näin heti, että tämä on juuri passeli. Ja sitten käänsin kaikki lautaspinot siltä pöydältä monta kertaa ympäri, jotta löytäisin sarjaan sopivia osia. Kuvion väri on sellainen Jane Austenin vihreä ja kulhon muoto on sellainen, että on vaikea pistää paremmaksi. Pahoittelut tästä ylenpalttisesta kehumisesta, mutta en ole ikinä ollut hyvä peittämään innostustani mistään asiasta.

Pelkään hiukan, että kulholle tapahtuu jotakin. Ei mitenkään epärealistinen pelko, jos muistelee muita viime ajan löytöjä. Laitoin sen sohvapöydälle, mihin se sopii juuri passelisti, ja muistutin miestä ja tyttöä, että sitä ei saa siirrellä mihinkään 'pois tieltä.' Tiukka linja, mutta se on varma, että se on hyvin pian useampana kappaleena, jos sitä aletaan kannella ympäriinsä, kun kannettavalle tietokoneelle tai kotiläksypapereille tehdään tilaa. Mies vitsaili että kipon säilyttäminen ehjänä kuulostaa niin riskialttiilta, että taitaisi olla parasta ottaa sille jonkinlainen vakuutus. Paljastin kyllä, että maksoin siitä vain 2,50€, mutta hän tietää, että hinnalla ei ole mitään merkitystä sen suhteen, miten arvokkaaksi esine muodostuu, jos siihen kiintyy. Ja uskokaa vaan, joihinkin esineisiin kiintyy sekunnin murto-osassa!

Joskus kaikki tietysti hajoaa ja saakin hajota, mutta toivon kovasti tälle aarteelle pitkää ikää. Tunnustan vielä senkin, että en ole itse yhtään luotettavampi kulhon varjelija. Olen syyllinen tämän talouden viimeisimmän rikkoutuneen astian kolauttamiseen. Luulen, että aion vältellä menemästä tämän kulhon lähellekään sellaisina päivinä, kun kaikki putoaa kädestä tai vähintäänkin töksähtää jonnekin. Niitä päiviä sattuu joskus kohdalle ja silloin ei edes auta se, että yrittäisi olla tarkkana.

PS. Talkoolaisperhe, joista bloggaan jossakin vaiheessa oman postauksen, lähti katsomaan Pariisia. Muutama vapaapäivä on todellakin ansaittu. Heidän jäljiltään kaikki ulkovalot palavat jälleen ongelmitta ja kokkikin on enemmän kuin tyytyväinen saamastaan avusta päiväruoan valmistuksessa. Viimeisimmät talkoolaiset taas saapuivat eilen illalla, osa autolla, toiset lentokoneella. Pienen kierroksen jälkeen hekin aloittivat työt samantien. Tehokasta porukkaa - ei voi muuta sanoa!