Tänään talkoolaiset saivat kunnolliset taputukset kiitokseksi avusta! Oppilaat ja työntekijät nousivat spontaanisti seisomaan taputusten alkaessa.Katja ja Timo lapsineen ovat olleet täällä jo useamman viikon ja autelleet pääasiassa sähkö- ja keittiötöissä. Hiukan haastetta varsinkin ensiksi mainituissa, koska vanhojen rakennusten sähköpiirrustukset puuttuvat ja liitäntöjen yhdistelemisessä on ihan omanlaisensa logiikka tai ehkä useimmiten ei logiikkaa ollenkaan. Lapset ovat olleet uskomattoman reippaita uuden paikan, ihmisten ja kielen suhteen! Meidän koululainen taas on nauttinut viihtyisästä leikkiseurasta ja suree jo nyt, että kaverit lähtevät pian takaisin Suomeen. Kiitos ylimääräisen leikkijän vahtimisesta, Katja! Se on viime viikkoina ollut todella suureksi avuksi! Keskiviikkona taisi olla toinenkin leikkijä kyläilemässä...
Miehet taas ovat puolivälissä talkookeikkaansa. Muutama WC alkaa saada uutta ilmettä vaaleasta laatoituksesta. He ovat saaneet joitakin ongelmallisia putkitöitä hoidettua, vuotavaa kattoa paikattua, jne. Ainoa harmin aihe heille tuntuu olevan se, että he joutuvat välillä madaltamaan tasoa siitä standardista, mihin ovat kotimaassa remontoidessaan tottuneet. Maassa maan tavalla - kaikille olosuhteille ei mahda mitään. Tai voisi tietysti mahtaa, jos remonttibudjetti liikkuisi reiluissa seitsemännumeroisissa luvuissa. Se taas kuulostaa jo ajatuksenakin niin utopistiselta, että siinä menisi kirjanpidossa varmasti Exel-taulukotkin solmuun.
Täällä on todella suuri apu jokaisesta ylimääräisestä käsiparista. Suuri kiitos talkoolaisille itselleen ja myös heidän lähettäjilleen! Harmillista vain, että aika kuluu niin nopeasti. Täällä olisi käyttöä myös pidempien aikojen keikkatyöläisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti