Uusi yritys

Eilen satuin löytämään kirpputorilta kolme samanlaista lautasta. Viimeisimmälle sinikuvioiselle lautaselle kävi huonosti, mutta ajattelin silti yrittää keräämistä uudelleen. En tiedä olisinko muuten vaivautunut 3,50€/kpl hintaan, mutta koska minulla oli jo vitriinikaapissa kaksi samanlaista punakuvioista lautasta, ajattelin, että sehän olisi sääli jättää siniset jonkun muun löydettäväksi, kun voi itselleen saada viiden lautasen sarjan.

Selittelin kierrellessäni itselleni, että kolmesta lautasestahan me voimme syödä kolmestaan. Jos keksin sopivan liinan, voisin yhdistää siniset ja punaiset, jos vieraita on yksi tai kaksi. Jos syöjiä on neljä, voi laittaa kaksi kumpaakin väriä. Jos taas viisi, kolmas sininen päätyy pöydän päähän, jne.

Lautasia piti tietysti kokeilla heti iltaruoalla. Niinpä söimme niistä perunamuussia ja tytön tekemiä lihapullia. Tuli ihan mieleen mummola. Mummillani oli vaaleanpunakuvioisia lautasia. En muista, olivatko mummin lautaset juuri tätä sarjaa. Samantyylisiä ne joka tapauksessa olivat. Yleensä niistä syötiin perunoita ja karjalanpaistia. Ehkä joskus jotakin muutakin, mutta ainoastaan karjanlanpaisti on jäänyt minun mieleeni.

Nyt minulla joka tapauksessa on jonkinlainen konkreettinen muistoesine mummista. Ei muistoesineen aina tarvitse olla suoraa perintöä, joskus riittää pelkkä ajatuskin, mikä yhdistää esineen ja ihmisen. Ei muistamiseen kuitenkaan tavaroita tarvita - ei mummia tai mummin juttuja muutenkaan voi unohtaa.