Kunnon kastike kunnon pihveille

Tunnustan, että olen viime vuosina alkanut syödä enemmän lihaa. Kaikki oikeastaan alkoi siitä, että päätin opetella paistamaan kunnollisia steak-pihvejä. Punaisen lihan valmistaminen on aina ollut minulle jotenkin hiukan pelottavaa. Ehkä siksi, että tuntuu ettei koskaan voi tietää onko liha nyt tarpeeksi mureaa, vieläkö se on sitkeää, vai onko se seuraavaksi muuttumassa sitkeäksi. Lopulta päätin, että jo on ihme, jos ihminen ei voi oppia peruspihvejä paistamaan. Muutamien keskivertopihvien ja kaarevaksi pohjastaan poksahtaneen paistinpannun jälkeen tehtävä alkoi sujua. Pihvien onnistumista ihmeellisempää oli se, että aloin oikeastaan pitää naudanlihan mausta.

Talvella sain vanhemmiltani kastikekirjan. Kokeilimme siitä viherpippurikastikkeen reseptiä, kun vanhempani olivat täällä käymässä. Se oli niin hyvää, että laitan tähän reseptin. Viikonloppu on tulossa, joten voi olla, että joku muukin innostuu pihvinpaistoon! (Tein reseptiin muutaman pienen muutoksen ja selitän sen omin sanoin muutenkin, joten tämä on minun versioni, ei kirjan virallinen.) Ohjeessa sanotaan, että se sopii naudanlihapihvien lisäksi myös lampaankyljysten kanssa.

Viherpippurikastike

1 - 1 1/2 rkl suolaliemeen säilöttyjä viherpippureita valutettuna (murskaa huhmaressa)
25 g voita/margariinia
1 pieni sipuli (silputtuna)
2 valkosipulin kynttä (silputtuna)
2 dl kermaa
suolaa

> Paista ensin pihvit, huuhtele sitten paistinpannu tilkalla vettä ja ota liemi talteen. Sulata voi kuplivaksi paistinpannussa ja kuullota sipulia hetki. Lisää valkosipuli ja kypsennä vielä hiukan. Lisää pannuun liemitilkka, pippurimurska, kerma ja hiukan suolaa (pippurit ovat aika suolaisia), ja kuumenna lopuksi hetki ennen tarjoilua.

Paistoin pihvit ja söimme ne tämän kastikkeen kanssa ennen Ranskan matkaa. Matkalla isä tilasi ravintolassa suuren pihvin, mutta kehaisi minun pihvini olleen parempaa. Ravintolan pihvi oli puoliksi raakaa, joten se taisi olla suurempi ero kuin mikään muu. (Sinappikastike oli hyvää sielläkin.) Silti se oli paras kehu, mitä olen ikinä kuullut. Ja kuvitella, vielä Ranskassa! Se lisäsi siihen ainakin satakertaisen bonuksen - olkoonkin vain pelkästä pihvin kypsyydestä kiinni.

Jos tulet meille joskus kylään, laitan ruoaksi jotakin ihan muuta, tai muuten saatan joutua aivan jännittyneenä kääntelemään pihvejä sen pelossa, että ne eivät enää onnistukaan yhtä hyvin ja siinä hädässäni saatan turia kastikkeenkin, vaikkei siinä edes mikään voi mennä pieleen.