Pelkkää silmänruokaa

Mies toi työmatkaltaan saksankielisen Living at home -lehden. Ensimmäisestä ruokajutusta ei voinut olla innostumatta. Se on valokuvattukin niin ihanasti raikkaan punavalkoisella rekvisiitalla ja kaikki herkut pyörivät alkukesän kunniaksi mansikan ympärillä. Lupasin äidille kokeilla ensimmäisen mansikkatortun reseptiä ja blogata siitä, jos se on hyvä.

Kuvan perusteella mansikkatortun piti tietysti olla loistavaa. Toisin kuitenkin kävi. Luin reseptin pariin kertaan ja ostin tarvittavat ainekset. Se kuulosti hiukan keskittymistä vaativalta, mutta ajattelin selviytyväni. Ongelmat kuitenkin alkoivat jo heti piirakkapohjan leipomisesta. Ohjeessa oli mahtiannos rasvaa, jätin siitä kolmanneksen pois, koska ajattelin, että määrä oli ihan utopistinen muihin aineksiin nähden. Sitten työnsin pohjan uuniin ja aloin miettiä kuorrutusta. Sitten huomasin tarkemmin luettuani, että siinäkin näkyy olevan jotakin omituista soseutettujen mansikoiden määrien suhteen. Ohjeessa kehuttiin täytteen olevan "sitruunaisen mansikkainen versio curd":ista, mutta että kokonaisia kananmunia pitäisi kuumentaa kattilassa muiden aineiden seassa... Luulen, että siitä ei tulisi kuvan kaltaista massaa. Valkuaiset tekisivät taatusti jonkin tempun lämmittämisen aikana. Muutenkin curd:iin lisätään ainekset aika eri tavalla kuin reseptissä käskettiin.

Ajattelin pitää pienen mietintätauon ja sulatella reseptin ideaa. Hetken kuluttua uuni piippasi pohjan paistumisen merkiksi. Uunin pohjalle oli valunut reilusti rasvaa ja paistettu kakkupohja näytti aivan epätoivoiselta.

Annoin periksi. Joistakin resepteistä kannattaa nauttia vain silmänruokana. Jos joskus keksin, miten virheellinen resepti muuttuu syötäväksi, kerron siitä heti.