Tarkoituksena on jo parin vuoden ajan ollut löytää parvekkeelle vanha ja ruostunut, pyöreä metallipöytä. Talvella kerran sellaisen löysinkin, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen ostamisesta. Minusta se olisi mahtunut autoon, miehen mielestä ei. Se jäi sinne kauppaan ilahduttamaan jotakin toista löytäjää. Nyt ajattelin, että joudun odottamaan unelmapöytää vielä tulevankin kesän (todennäköisesti toisenkin), jos kuvittelen löytäväni sellaisen antiikkiliikkeestä. Keväällähän jokainen tarvitseva puutarhapöytänsä ostaa, jos on ostaakseen, joten niitä ei tule olemaan kaupoissa taas puoleen vuoteen ollenkaan. Tai jos jossakin sattuisi olemaan, hintapyyntö olisi varmasti kaksinkertainen. Sellaiset löydöt on tehtävä talvella.Annoin periksi ja hain eilen Ikeasta pienen parvekepöydän. Olin iloinen, että se oli sattumalta vielä alennuksessakin, koska rehellisesti sanottuna olen hiukan kyllästynyt koko kauppaan. Kirpputorit ja käytetty tavara kiinnostaa minua huomattavasti enemmän. Olen silti tyytyväinen, pöytä on sievä ja ajaa asiansa. Hyvin siihen saa laskettua teekuppinsa ja mahtuu lounastamaankin, kunhan tekee lautaset valmiiksi keittiössä. Ylimääräistä tilaa 60x60cm ei ole ollenkaan.
Aurinko paistoi, mutta tuuli tuntui kylmälle, joten pukeuduimme lämpimästi. Täten virallisesti julistan parvekekesän alkaneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti