Henkilökohtaista

Löysin kaapista kesken jääneen ompeluksen. Ajattelin, että "personal"-sanan kanssa ns. pyykkipussiin voisi laittaa muutakin kuin pyykkiä. Käyttötarkoitus olisi hiukan rajattomampi ja sen voisi laittaa roikkumaan melkein minne vain, koska jokainen tietäisi, ettei sen sisälle ole tarkoitus mennä kurkistelemaan.

Ompelus vei ajatukset mukanaan. Mietin, mikä on oikeastaan ihmiselle henkilökohtaista ja missä henkilökohtaisuuden raja kulkee. Haluamme usein ajatella, että tekemisemme, päätöksemme ja valintamme ovat henkilökohtaisia. Ihminen haluaa olla itsellinen olento. Nyky-yhteiskunta taas tukee illuusiota väittämällä, että vaikka kaikki eläisimme, kuten itse haluamme, voisimme olla onnellisia yhdessä. Outoa, että ajatus ei ole paljoakaan vähentänyt yhteiskunnallisia, tai varsinkaan sosiaalisia, ongelmia millään tasolla. Monilta osin elämä on vain muuttunut irrallisemmaksi, yksinäisemmäksi ja ahdistavammaksi. Siitä päättelen, että ihmisen on ilmeisen vaikea elää olemalla itse oman elämänsä ainoa kiinnekohta. Henkilökohtaisuuden vaatimus kääntynee helposti ihmistä itseään vastaan.

Olisi naiivia vaatia paluuta ajassa taakse päin. Silti näissä mietteissä en voi olla olematta kiitollinen, että Jumala on pysynyt samana, vaikka niin moni asia on muuttunut. Oman itsen ulkopuolella on edelleen olemassa oleva kiinnekohta, johon voi turvata. On mittanauha, jonka avulla saa sekä mitattua elämää, että myös suoristettua matkalle osuneita mutkia. Mikään elämässämme ei ole niin henkilökohtaista, etteikö Hän siihen yltäisi.

Ps. 139:
Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken...
... minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin:
"Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon,"
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kirkas kuin valo...