Omituista, mutta tälle viikonlopulle ei ole mitään suunnitelmaa. Jotakin saattaa olla, mutta ei ole vielä selvinnyt onko vai eikö. Ei meille tällaista kovin usein tapahdu. Miehelle saattaisi tapahtuakin, jos sillä ei olisi minua. Ajatella, miten iloinen se saakaan minusta olla! ;-)Odotan aina kovasti viikonloppua ja sitä, että tuntuu, että on aikaa ja energiaa tehdä/toteuttaa vaikka mitä. Tietysti kaikkea -rentoutta, tapaamisia ja ideoita- sopivassa suhteessa, mutta jos viikonlopuksi ei ole mitään ohjelmaa, se muuttuu helposti tympeäksi. Varsinkin viimeistään sunnuntai-iltapäivänä. Sitten esimerkiksi, jos lähtee vaikka kävelylle, näkee joka puolella perheitä yhdessä. Sitten vasta alkaakin tympäistä kahta kauheammin, kun ajattelee kaikkien muiden vanhempien ja sisarusten, isovanhempien ja serkkujen asuvan lähellä ja voivan syödä sunnuntailounasta yhdessä...
Jotakin olisi nyt keksittävä. En ole ihan varma, onko se mies nyt niin kovin onnellisessa asemassa. Se kun olisi mielellään joskus ilman ohjelmaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti