Vanheta oikeaan suuntaan

Lauantai-iltana katsoimme elokuvan The curious case of Benjamin Button. Nimi kuvasi kertomusta hyvin. "Curious"- totta tosiaan. Sen verran omituinen kertomus, että lopuksi ei oikein tiennyt, oliko elokuva kokonaisuudessaan hyvä vai huono. Tarina kyllä kantoi, niinkin hyvin, että joidenkin osioiden kohdalla ihmetytti, mihin niitä tarvittiin, kun tarina ei olisi tarvinnut sen kaltaisia elementtejä kulkeakseen sujuvasti. Hollivuudi on hollivuudi, kai se selittää kaiken, mitä tavallinen ihminen filmeissä ihmettelee. Kertomus oli jokseenkin puistattava.

Minulla ei ole tapana lukea elokuva-arvosteluja. En tiedä, mikä Button-elokuvan virallinen teema on. Minusta tuntui, että se oli lähinnä vanheneminen ja se, ettei ajankululle mitään mahda, kulki se kumpaan suuntaan tahansa. Vanheneminen on hiukan masentava asia jo sinänsä, mutta elokuvan lopuksi olin kuitenkin kiitollinen, että vanhenen ainakin oikeaan suuntaan. Siis niin, että muutun nuoremmasta vanhemmaksi, enkä vanhemmasta nuoremmaksi, mikä olisi se huonompi vaihtoehto.

Uusi viikko alkakoon. Olen iloinen, että aika kulkee eteen- eikä taaksepäin.